Voittaja fiilis
Keskiviikkona julistettiin Finlandia-voittajat. Tieto-Finlandian voitti oikeutetusti Osmo Tapio Räihälä kirjallaan Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa. Olin hirmu iloinen ja onnellinen Osmo Tapion puolesta, mutta niin olen myös itseni puolesta.
Tieto-Finlandia-ehdokkaana oleminen on ollut yksi mun työelämän upeimpia juttuja. Ehdokkaiden julkistusaamuna kokoonnuimme kaikki seitsemän kirjailijaa (ja kuusi kirjaa) Café Ekbergin kabinettiin piiloon toimittajia ennen meidän esiin marssia. Tunnelma oli hilpeä. Juotiin skumppaa tunti ja tutustuttiin toisiimme. Signeerattiin kirjamme ja vaihdettiin keskenämme. Osmo Soininvaara piti monologia mm huumepolitiikasta.
Kun Kirjasäätiön edustaja kertoi, että kirjat esitellään painojärjestyksessä, professori Markku Henriksson vitsaili, että ai kirjailijoiden painojärjestyksessä (hänen 40 000 vuotta Amerikan historiaa avaava teos on fyysisesti painavin — minun oli toiseksi kevyin ja Osmo Tapion kevyin).
Minä olin lähinnä hiljaa ja vain katselin muita ja nautin tilanteesta. Pidin jokaisesta välittömästi. Aurinko paistoi kadulta sisään, ajattelin, että nyt vain imen tätä hetkeä sisääni, muistan tämän lopun elämääni.
Koko päivä oli hurlum heitä. Kustantamo vei mut ihanalle pitkälle lounaalle, oli haastatteluita ja lopuksi mentiin vielä yhdessä kanssaehdokkaiden joukolla baariin.
Tavattiin pitkin marraskuuta erinäisissä tilaisuuksissa. Jyväskylän kirjamessujen paluumatkalla juttelin Soininvaaran kanssa mm Helsingin asuntopolitiikasta. (”Moni rakennuttaja vihasi minua todella.”) Leena Virtanen nauroi, kun valitin, etten voi mennä Finlandia-gaalaan, kun en keksi mitään päälle pantavaa. ”Ai kaikista ihmisistä sinä et keksi. Mä vielä käräytä sut tästä!”
Gaalassa Ravintola Töölössä oli ihanaa. Olin saanut jo pari päivää aiemmin tietää, että joku muu kuin minä voitti, joten pystyin nauttimaan vailla jännitystä. Vitsailtiin muiden ehdokkaiden kanssa. Huomasimme nopeasti, että Osmo Tapio istuu toisaalla – ja arvasimme, että hän voitti Finlandian (ja 30 000 euron palkinnon!).
Tuntui niin siistiltä, kun gaalassa luettiin ote jokaisen finalistin kirjasta. Jotenkin se vielä konkretisoi, että ihan oikeasti on niin, että täällä on ihmisiä, jotka pitävät kirjaani arvokkaana. (Tieto-Finlandia-ehdokkuuden jälkeen lehdet ovat kirjoitelleen kirjasta arvioita, jotka eivät kaikki ole olleet kauhean mairittelevia. Vaikka tietenkin olen vain otettu, että ovat ottaneet arvioitavaksi kirjan. Tietokirjoja ei kauhean paljon Suomessa nosteta kirja-arvioihin mediassa.)
Olin myös valtavan otettu, kun tilaisuuden lopulla Soininvaara kääntyi mun puoleeni ja kertoi, että on ollut hienoa tutustua tämän ehdokkuuden aikana. Todella on.
Kaikilla kanssaehdokkailla, Ritvalla, Markulla, Kristiinalla, Leenalla, Osmolla ja Osmo Tapiolla on aina paikka sydämessäni, ja olo tuntuu siksi voittajalta.
Lue myös:
