Alpun huoneen sisustus: säilytyskorit ja matto

Huhtikuussa, kun jäin äitiyslomalle ja vauvan syntymään oli vielä kuukausi (hah, oikeasti oli kaksi kuukautta, en vain tiennyt sitä), otin hoitaakseni armottoman sisustussaagan kotona. Tiesin, että välittömästi vauvan syntymän jälkeen mitään ei tulisi tapahtumaan täällä seuraavaan viiteen vuoteen, joten annoin kaikkeni tähän – ja onnistuin!Projektini oli saattaa eteinen inhimilliseen kuntoon. Se onnistui (tulokset täällä).Toinen hanke oli työstää Alpun huone sellaiseen kuntoon, että olisi teoreettinen mahdollisuus siihen, että se olisi välillä siisti. Normaalistihan se näyttää hävityksen kauhistukselta, ja minä olen luovuttanut taistelun. (Iltaisin on aikaa joko blogin kirjoittamiselle tai kodin siivoamiselle, ja minä olen valinnut teidät, samalla tavalla kuin Ash Ketchum valitsee pokémoninsa.)Vuosi sitten maalautimme Alpun huoneen seinät ja hankimme sinne tämän kauniin Muuramen kalustesetin (kerrossänky, pöytä ja lipastot vaatteille). Tällä kertaa otin tehtäväkseni hankkia maton sekä säilytyskoreja leluille.Mitä tulee sisustamiseen ja sellaisten esineiden ostamiseen, jotka säilyvät kodissamme pitkään, olen äärimmäisen ambivalentti. On aivan jumalattoman vaikea tehdä päätöksiä. Haluanko katsella näitä esineitä lopun elämäni? Ovatko ne käteviä, entä kauniita vielä kymmenen vuoden päästä? Kestävätkö ne?Tästä syystä meillä on edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen keittiössä kaksi täysin tuhoutunutta muovista Ikea-tuolia minun ensimmäisestä opiskelija-asunnosta. En vain osaa päättää, mitä tilalle, koska seuraavat ovat sitten for life.Eli voitte uskoa, että olen kiertänyt sisustuskauppoja hypistelemässä erinäisiä säilytyskoreja. Tähän päätökseen on laitettu kymmenien tuntien työ. Se oli kuitenkin vaivan arvoista, sillä olen äärimmäisen tyytyväinen ostoksiini!Okei, nyt riittää itsekehu, ja pääsemme itse asiaan. Valitsin suomalaisen Mifukon koreja.  Ne ovat kauniita, sopivan kokoisia ja kestäviä. Ja niillä on ihana tarina. Kymmenen vuotta täyttävä Mifuko on kahden naisen firma, joka työllistää kenialaisia naisia reilun kaupan säännöillä. He punovat näitä koreja – eli jokainen on käsin tehty ja jokaisessa on lappu, sen ihmisen nimi, jonka korin on tehnyt. Vaihtoehtona on esimerkiksi sisal- tai paperikorit, ja näissä meidän koreissa on muovipinnoite, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat kestäviä (kestävät esimerkiksi vettä), mutteivät tunnu mitenkään "muovisilta" (eli sillä lailla halvoilta kuin muovi saattaa joskus tuntua).Meillä on kolme isoa koria (yhdessä autot, toisessa duplot ja kolmannessa sekalaista kamaa) sekä muutama tuollainen pieni kori. Pieniä käytän siihen, että kun Alpun lelut alkavat vaeltaa ympäri asuntoa, poimin ne pikkukoriin, ja sitten jossain vaiheessa lajittelen ne omiin koreihinsa. (Alpun "avustuksella".)Kirjoja säilytetään paitsi Muuramen pikkuhyllyssä, myös tässä Muuton kierrätyshuovasta valmistetussa Restore-korissa, jonka ostin taannoin lehtitelineeksi Finnish Design Shopista. Kirjat korissa on siitä kiva juttu, että korin voi välillä nostaa vaikka olkkariin, ja valkkailla sieltä rauhassa vaikka kolme kirjaa, jotka seuraavaksi luetaan.Isossa kangaskorissa on kaikki Alpun pehmolelut, joista suurin osa on oikeastaan minun vanhoja. Yllättävän hyvinä on pysyneet ysärin pehmolelut!Ylempi teos on rakkaan ystäväni Aino Pulkkisen kädenjälkeä, olen miettinyt, olisiko se kivempi kehystettynä, mutta jotenkin tuollaisena ilmavana se on toiminut kauniisti.Alempi taas on toisen rakkaan ystäväni, Saara Helkalan tekemä babyshower-lahja minulle. Sain sen (tai Alppu sai) melkein neljä vuotta sitten. (Voi niitä aikoja!)Pallojuliste kehyksineen on Deseniolta, ja tuohon metalliseen magneettiketjuun laitan roikkumaan Alpun kortteja, valokuvia ja sen semmoisia.Kun lasten huoneessa on ollut hiljaista liian pitkään, tietää että ikkunat ovat täynnä pikku sisustuselementtejä.(Meille on lähivuosina tulossa ikkunaremppa. Taloyhtiö on päättänyt kunnostaa nämä alkuperäiset puiset kauniit ikkunankarmit, mikä on mielestäni ihana ja ekologinen ratkaisu!)Alpun maton metsästämiseen käytin miltei puoli päivää. Selailin nettiä ristiin rastiin: Halusin eettisesti tuotetun maton (olisi groteskia, jos lastenhuoneessa olisi jonkun lapsen solmima matto), halusin että se on tarpeeksi iso, yksinkertainen mutta kuitenkin jotenkin metka.Toiveisiini vastattiin, ja löysin tämän upean Saanan ja Ollin Kievari-maton Finartesta. Se oli jotain vähän alle 200 euroa, eli matoksi mielestäni oikeastaan aika edullinen.  Rakastan Saanan ja Ollin suunnittelemia kuoseja, en vähiten siksi, että ovat Turusta.Veikeää tässä oli se, että Alppu keksi heti matolle täydellisen käyttötarkoituksen: sehän on ilmiselvä parkkipaikka.Lamppu on messinkinen Artekin A330S-riippuvalaisin, jonka ostin Artekin aitasta silloin, kun se vielä toimi meidän lähikulmilla.Oven ABC-taulu on meidän lapsuuden huoneesta. Löysin sen mökiltä ja kävin laminoimassa sen yhdessä liikkeessä. Opetellaan siitä kirjaimia silloin tällöin (Alpun A, Einon E, Fridan F ja niin edelleen).Tällainen setti! Jonain päivänä Didi Diddelsson muuttaa tänne, mutta se päivä ei ole vielä onneksi.Seuraava suuri haasteeni on hommata kerrossänkyyn päiväpeitot. Unelmoin sellaisesta vetoketjusysteemistä, mutta kassellaan, milloin seuraava sisustusvimmani pääsee valloilleen. Ehkä viiden vuoden päästä?Lue myös:Sisustusidea lastenhuoneeseen: johtoja ja kasa vaatteitaKerrossanäky on saapunut!Meidän eteisen ennen ja jälkeen kuvat