Billnäsin ruukilla

Meillä neljältä lapsella on tapana viedä äiti ja hänen puolisonsa Juha kerran vuodessa johonkin niin, että mukaan ei tulee omia puolisoita tai lapsia (vauvat ok).

Oon puhunut tästä ennenkin, mutta ajattelen, että tekee ihmissuhteille hyvää nähdä välillä myös ilman lapsia. Silloin kaikki on jotenkin vähemmän stressaavaa, pienempi määrä säätöä. Lauseet saa sanoa loppuun, kaikki ovat rennolla, jopa ilakoivalla tuulella. Niinpä nämä viikonloput on aina super leppoisia.

Toki tämä vaatii sitä, että priorisoi näitä ihmisiä. Kun sellaista omaa lapsetonta aikaa on kuitenkin suht vähän, joutuu tässä elämänvaiheessa miettimään, keiden kanssa sen käyttää.

Mutta tää on kerta toisensa osoittautunut tosi hyväksi tavaksi käyttää sitä aikaa: me aina lähennytään, muodostetaan uusia sisäpiirivitsejä, saadaan jotkut mahdolliset hiertävätkin jutut keskusteltua. Nämä on tärkeitä juttuja.

Tällä kertaa mentiin lokakuun ekana viikonloppuna Billnäsin ruukkiin. Aivan uskomattoman upea paikka, etenkin näin leafpeeping-kaudella. Kateltiin vaan ruskaa, ”there was so much to peep, just peep peep peep”, kuten Sofia kertoi.

Paikalle pääsi helposti ilman autoa: Junalla Karjaalle ja noin puolen tunnin kävely kaunista reittiä perille.

Perus huoneet oli mun silmään sviittitasoisia, ja me istuskeltiinkin pitkään mun huoneessa illalla jutellen, kun Putte oli jo unessa.

Myös ruukin ravintola oli loistava (palvelu ylitsevuotavan kivaa, etenkin vauvoja kohtaan!).

Koko historiallinen patoalue oli vain hirveän kaunis. En tajua, miksen ollut käynyt aiemmin.

Haikeaa oli se, että veljeni Otto lähti seuraavana päivänä ulkoministeriön pestissä Saudi-Arabiaan seuraavaksi 10 kuukaudeksi. Ottoa tulee hirveä ikävä, vaikka siis olen tietenkin tosi ylpeä hänen reippaudestaan ja ennen kaikkea siitä, että hän on seurannut unelmiaan niin työteliäästi.

Näillä retkillä mulle tulee aina semmonen extrakiitollisuus siitä, miten mahtavia mun sisarukset ovat ja miten hyvin viihdyn jokaisen heidän kanssa.

Yhdessä meillä on kuitenkin ehkä kaikkein hauskinta.

Olipa aivan ihanaa!

Previous
Previous

Meidän viikon illalliset – ja niiden hinta

Next
Next

Vauvelo täytti 5 kuukautta