Huvilan nojatuolien kankaan valinta

Ystävät. Olen raskaan valinnan edessä:

MINKÄ KANKAAN VALITSEN NÄILLE NOJATUOLEILLE?!!!

Sieluni halajaa vastauksia, mutta näen vain sumua edessäni. Tai jos tarkkoja ollaan, niin näen erilaisia kankaita välilehdissäni.

Värikkäitä kankaita ja yksivärisiä kankaita, kalliita kankaita ja vielä kalliimpia kankaita. Ajattomia kankaita ja trendikkäitä kankaita. Niin monenlaisia kankaita, mutta en vastauksia. Vain lisää kysymyksiä!

Homma on siis sellainen, että minulla on kahdeksan kappaletta näitä puisia nojatuoleja, jotka ovat SEITKÖNTLUVULTA peräisin. Ajan hammas (ja luultavasti myös hiiren hammas) on purrut niihin, ja osa niistä onkin jo toimitettu auvoisammille maille.

Viime kesänä ei ollut rahelia teettää uusia tyynyjä, mutta nyt suunnitelmani on alkaa tositomiin (koska pankista on nostettu lainaa roppakaupalla). En voi viettää enää uutta kesää noiden oranssien lirppatyynyjen kanssa. Takalistoni ei kestäisi sitä. Eikä myöskään etulistoni, mikäli etulistolla tarkoitetaan silmiäni, jotka kaipaavat esteettistä nääkymää, ei tuollaista viritelmää.

Tästä tulee suht kallis potti, sen olen saanut selville. Kysyin vakkariompelimostani tarjousta, ja yhden tyynyn ompelutyöt maksavat sata euroa. Yhdessä nojatuolissa on kaksi tyynyä, ja tuoleja on kahdeksan. Eli pelkkä työn osuus on jo 1600 euroa. Tämä on mielestäni aivan kohtuullinen summa, kun miettii työmäärää ja ammattitaitoa. (Ja siitäkin vähennetään 24 prosentin alvi, eli yrittäjälle ei jää mitenkään mieletöntä summaa käteen.)

Tämän lisäksi pitää miettiä materiaalit, joista saattaa tulla toinen samanmoinen summa päälle. Mikäli heittäydyn oikein tuhlailevaksi.

Kaikki on suhteellista, nimittäin jos ostaisin kahdeksan kokonaan uutta nojatuolia, niin summat olisivat huomattavasti kalliimpia (enkä saisi yhtä hienoja, tietenkään).

Huomaatteko, kun joudun perustelemaan itselleni, miksi olen tässä nyt laittamassa kolmisen tonnia nojatuoleihin? No, perusteet ovat vahvat. Ja tätä varten ihmisellä on se "puskuritili", eikö niin. Tyynykankaan olisi syytä sopia huvilan muuhun sisustukseen, kuten rottinkisohvaan, ruskeaan mattoon ja takkaan.

Mutta! Koska nyt olen valmis laittamaan sievoisen summan näihin tuoleihin, niin valinnan olisi syytä olla oikea – sellainen, jonka päällä voi istua tyytyväisesti seuraavat 70 vuotta, kunnes siirryn istumaan pehmeämmille nojatuoleille.

Oikeastaan haluaisin täysin samanlaiset tyynyt kuin mitä tuolla nyt on. Se olisi helppo ratkaisu. En kuitenkaan ole löytänyt tuollaista kangasta mistään. Tyynykankaan olisi syytä näyttää hienolta terassilta käsin. Tyynykankaan olisi syytä sointua tuohon perhoseen, joka kesällä 2020 majaili hetken aikaa ikkunankarmissa.

No niin. Aloitan katselmukseni Marimekon kankaista. Tykkään esimerkiksi yksinkertaisesta Tiiliskivestä ja tästä sinivalkoisesta Uimari-kankaasta. Tosin en tiedä, sopisiko sininen tuon vihreän keittiön kanssa.

Sitten olen selaillut myös huumissani Svenskt Tennin värikkäitä kankaita. Sen jälkeen kun on käynyt Hanasaaren hotellissa, ei voi niitä unhoittaa. Mutta totuuden nimessä, veikkaan että Svenskt Tennin riemunkirjavat kankaat ovat parempia irtotyynyinä kuin kokonaisina nojatuoleina, niissä on niin paljon meneillään.

Sitten on tietenkin Artekin kankaat, jotka voisivat sopia tuohon setköntlukuun aika kivasti. Esimerkiksi tämä tummanpuhuva Rivi on kaunis, myös tämä vihreä versio Rivistä ilahduttaa silmää.

Ei voi myöskään unohtaa Johanna Gullichsenin kankaita, joita näkyy tällä hetkellä monessa paikassa. Ne tuntuvat ajattomilta ja kestäviltä. Ovat hirmu kauniita. Esimerkiksi Helios-kankaasta löytyy hirmu kauniita sävyjä. Myös Tithonus on hyvin kaunis. No, näillä on myös jonkun verran hintaa, 155 euroa metriltä. Toisaalta, kerran kun laittaa hyvät, niin voi olla tyytyväinen.

(Toki on pieni pelko siitä, että lapset tuhoavat nämä, mikä johtaisi siihen, että joutuisin kostoksi myymään lasten kaikki lelut ja teettämään uudet kankaat saamallani summalla.) 

Tyynykankaan olisi syytä sopia yhteen meidän lasten kanssa. (Eli ei ehkä raakasilkkiä.)

Toisaalta, yksi vaihtoehto olisi ottaa jotain ihan yksiväristä perus puuvillakangasta, ja teettää näiden lisäksi jotkut kivat tyynyt. Esimerkiksi Eurokankaasta saa parillakympillä metri kaunista yksiväristä verhoilukangasta.

Pitäisi mennä kattelemaan ja hipelöitsemään paikan päälle, niin saisi vähän tuntumaa. Tietyllä tapaa tykkään ajatuksesta, että tässä olisi juuri yksiväristä kangasta, nuo napit tuovat tyynyihin kuitenkin sellaista hauskaa rakennetta ja yksityiskohtaa. Tyynykankaan olisi syytä sointua tähän hämmentävään mankkatorniin. Tyynykankaan olisi syytä mätsätä myös meidän upeaan keittiöön. 

No, pitää mennä ompelimoon hengailemaan ja kyselemään, että mitä he itse suosittelisivat. Ajattelen, että on hyvä olla mielessä etukäteen ainakin se, minkälaista värimaailmaa tyynyiltä kaipaisi.Tiki toi Helsinkiin pari tyynyä, jotta ompelimosta pystyvät ottamaan tarkat mitat niistä.

Mutta niin. Tämä postaus on nyt tehty siksi, että jos teillä on kokemusta verhoilusta, tullut vastaan joku kaunis kangas tai mielipidettä siitä, minkälainen värimaailma tuonne sopisi, niin kuulen hyvin mielelläni mielipidettä!

Ikävä kyllä olen vähän taukki, mitä sisustukseen tulee – en ole perinyt mamman pettämätöntä tyylisilmää. Ja tästä syystä tämä minun toimintani on tällaista sokkona pimeässä harhailua.

Hyvä puoli on se, että kun on kerran tehnyt valinnan pieteetillä, siihen voi olla tyytyväinen. Esimerkiksi huvilan keittiön värejä mietin viikkotolkulla, ja nyt olen ollut aivan järjettömän tyytyväinen lopputulokseen.

Previous
Previous

Pieni Bäppäm asuu täällä

Next
Next

Margarita-lukupiiri kokoontui (sis BookBeat-alekoodi)