Joulukalenteri luukku 4: Tähän en haluaisi käyttää rahaa

Hanne kysyi luukussa numero kolme: Mihin käytät enemmän rahaa kuin oikeasti haluaisit?

Täältä pesee!

Äiti tarjosi mulle riisipuuron sunnuntaina Tuomaan markkinoilla. Oli ihanaa!

Okei.

Mua ärsyttää se, että meidän huvilassa pitää olla peruslämpö päällä talvella. Semmonen 8 astetta ilmalämpöpumpun kanssa, koska muuten sieltä menee kaikenlaiset tiskikoneet sun muut mahdollisesti rikki. Haluaisin tosi paljon päästää paikan pakkasen puolelle ja olen yrittänyt tutkailla asiaa, että voisko se onnistua jollain keinolla. Papan omistuksessa nimittäin tuo 1970-luvun hirsihuvila on päästetty pakkaselle, mutta meiän rempan jälkeen sitä on alettu pitää peruslämmöllä.

Musta tuntuu myös törkeältä lämmittää meiän kakkosasuntoa läpi talven, vaikkei me juuri käydä siellä. (Toki vihreetä sähköä jne, mut silti.)

Lämmittäminen maksaa ehkä noin 100 euroa kuussa, kovilla pakkasilla jopa 300 euroa, ja kyllä se tuntuu aika semmoselta typerältä tavalta käyttää rahhoo.

Entä muuta?

Kyllähän se elämän normihävikki ärsyttää, vaikka se pitää vain hyväksyä. Kirjastoon pitää nyt maksaa 47 euroo sakkoa, kun ei vaan saanut aikaiseksi toimittaa sitä yhtä kirjaa sinne. Muistutuksia tuli, mutta ei pystynyt. (Nyt pyysin puolisoa viemään sen kirjan. Siellä lepää!)

Sitten mä meinasin sanoa, että ärsyttää maksaa taas 40 euroa takin napin korjaamisesta, mutta ei se oikeasti ärsytä, vaan ärsyttää, että uudet takit on niin halpoja. (Sen jälkeen kun ryhdyin yrittäjäksi, mun silmät ovat avautuneet ihan eri tavoin sille, mistä asioiden hinnat koostuu. Ja sen jälkeen kun kirjoitin kirjan kuluttamisesta, mun silmät ovat avautuneet ihan eri tavoin sille, miten halpoja asiat ovat. Siis liian halpoja.)

Mulla ja suurella osalla suomalaisista on yksinkertaisesti liian kova elintaso. Ja tietyt normit, joiden mukaan rahaa pitäisi voida käyttää, muutoin ei ole kunnollinen keskiluokkalainen.

Ruoka ei ole liian kallista, koska ruoan alkutuottajat eivät saa siitä useinkaan tarpeeksi rahaa. Sähkökään ei näemmä ole liian kallista, kun minäkin kanttura voin lämmittää kahta kämppää edelleen iloisesti.

Ajattelen, että ihmisten rahat vaan jakautuu epäreilusti tässä maailmassa, eli just tähän ylikuluttavaan vähemmistöön ja vähän kuluttavaan enemmistöön (jota toki löytyy myös Suomesta). Ja tästä syystä syökin aika paljon, että myös Suomessa tätä eroa on nyt taas tarkoituksella kasvatettu, kun rikkaiden verotus kevenee ja esimerkiksi asumistuista leikataan samaan aikaan. Pyh!

Äh, ei tommosta paasausta, haluan pitää tämän joulukalenterin jotenkin kepeämpänä.

Mutta mun mielestä mä aika lailla käytän rahojani tosi kivoihin kohteisiin tällä hetkellä. Lähikahvilaan, lähilounaspaikkoihin, lähi-treenisalille ja lasten harrastuksiin. Siivoojaan ja kaikenlaisiin palveluihin, jotka tekevät mun elämästä mukavaa. Kuten vaikka sinne balettiin (joka oli aivan ihana, suosittelen suuresti Saiturin joulua!).

Hanne: Mistä aiheesta sä haluaisit puhua somessa / tuoda julkiseen keskusteluun, mutta x, y z juttujen takia (ja niitä ei tartte kertoa!) sä et puhu niistä?

Previous
Previous

Joulukalenteri luukku 6: Tälle lapset nauraa

Next
Next

Blogijoulukalenteri luukku 2: lasten kalenterit