Keittiö: ennen ja jälkeen putkirempan

keittiö ennen ja jälkeen.jpg

Kuten olen kertonut, hankimme kaksi vuotta sitten sijoitusasunnon Helsingistä. Asuntoa ostaessamme tiesimme, että siihen on pian tulossa putkiremontti. Tämä näkyi hinnassa, ja nyt remonttilaskun jälkeen kämppä maksaa suurinpiirtein sen, mitä alueen yleinen hintataso on.

Putkiremontti alkoi viimein tämän vuoden tammikuussa. Meidän onneksemme vuokralaisemme sai perheensä Suomeen (<3 !!!!) ja muutti tästä syystä isompaan asuntoon juuri sattumalta samaan aikaan. Suuri kivi vierähti sydämeltä, sillä olin koko edellisen puoli vuotta jännittänyt, että mihin me sitten vuokralainen saadaan tuoksi ajaksi.

keittiö ennen ja jälkeen2.jpg

Koska emme asuneet tuossa asunnossa, putkiremppa sujui omasta näkökulmasta aika mukavasti. Asunto oli tyhjänä tammikuusta heinäkuuhun, joten siellä sai mellastaa miten halusi.

Mitä tulee remontteihin, suhtaudun niihin yleensä aika lungisti. Mutta oli tässä kieltämättä omat kommervenkkinsa myös. Päätimme nimittäin remontoida tuon melkoisen ankean keittiön ja parvisängyn tuolta huits helvettiin, ja eihän tuolaliset remontit mene koskaan putkeen.

Päätimme Tikin kanssa ulkoistaa kaiken mahdollisen, sillä keväällä ei ollut yksinkertaisesti aikaa tai energiaa alkaa tehdä itse remppaa (okei, maalasimme itse kyllä lopulta seinät). Niinpä pyysin putkiremonttifirmaa purkamaan vanhan keittiön pois. Alta paljastui muun muassa kiva pikku kaasumittari, jonka kaasulaitos kävi sitten irroittamassa. Jätettiin kaasumahdollisuus asuntoon, mutta otettiin nyt ihan tavallinen sähköliesi, sillä tuntui hankalalta velvoittaa vuokralaista tekemään kaasusopimusta erikseen. 

ennen jälkeen.jpg

keittiö ennen ja jälkeen3.jpg

Suurimmat ongelmat olivat keittiön toimittamisen kanssa. Kävin Gigantissa suunnittelemassa tuohon tilaan Epoq-keittiön. Asiakaspalvelu oli alusta loppuun älyttömän ystävällistä ja kivaa, ja mun kaikkiin meileihin vastattiin välittömästi. Ongelma oli vain, että saatiin jonkun verran väärää kamaa ja sitten oikean kaman kanssa kesti yli kuukausi pidempään kuin piti. Lopulta kaikki kuitenkin selvisi.

Keittiöstä tuli mielestäni kaunis, ja kirvesmiehemme kokosi sen parissa päivässä. Kokonaisuudessaan keittiön hinnaksi tuli noin 6000 euroa kaappeineen (mukaan luettuna vaatekaapit), kodinkoneineen, purkuineen, kokoamisineen ja kiinnittämisineen. Eli ei ihan halvinta lystiä yksiön keittiöstä, mutta onpahan tuo nyt hyvä hamaan tulevaan saakka.

keittiö ennen ja jälkeen4.jpg

Itse putkiremontti myöhästyi tuon asunnon kohdalta yhden kuukauden, ja koko talon kohdalta ehkä kaksi. Mutta mä olin jotenkin niin varautunut siihen, etten osannut pitää sitä edes myöhästymisenä. Ajattelin, että ei herran piaksut nyt putkiremontit koskaan valmistu ajoissa.

Lisäksi talossa tehtiin sähköremonttia, rakennettiin pesutupa ja korjattiin vinttiä, fiksattiin pihaa, maalattiin porraskäytävät ja niin edelleen, eli nyt 1950-luvun kerrostalosta tuli aivan uuden veroinen. (Okei, julkisivuremontti on vielä jonain päivänä edessäpäin.)

keittiö ennen ja jälkeen5.jpg

Lopputuloksesta tuli melkeinpä niin kiva, että olisin itse halunnut muuttaa tuonne. (Ja myönnän, aina välillä haaveilen yksin yksiöön muuttamisesta.) Mutta löysimme asuntoon aivan älyttömän kivan vuokralaisen, mistä olen todella tyytyväinen. Nyt asiaa ei tarvitse miettiä enää ollenkaan. 

Myös asunnon vessa tietenkin remontoitiin kauniiksi ja moderniksi. Oli hauska päästä päättämään kaakeleista.

keittiö ennen ja jälkeen6.jpg

Loppujen lopuksi homma meni siis aika kepeästi. Tämä johtui paljolti siitä, että ulkoistimme kaiken. Toki jos kettiön kamat olisivat tulleet ajoissa ja edellinen keittiö olisi purettu ajoissa (jouduin aika monta meiliä laittamaan aiheesta), hermoni olisivat olleet ehkä vähän ehjemmät siinä touko-kesäkuussa. Mutta jännästi sitä vain unohtaa kaiken tällaisen. 

Niin että kyllä voisin vielä joskus toistekin ostaa putkiremppakohteen, jos hinta olisi kohdillaan.

 

Lue myös:

Näin ostimme sijoitusasunnon

Näin löysimme mahtavan vuokralaisen

 

ACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Previous
Previous

Kolme lasta, neljä naista

Next
Next

Suuria ja hienoja (ja toki samalla ahdistavia) työkuulumisia!