Interrail-päiväkirja: Kööpenhamina

Matkan viimeinen etappi oli Kööpenhamina. Tässä vaiheessa koko perhe alkoi olla vähän uupuneessa tilassa. Olen oikeastaan iloinen, että silloin aikoinaan, kun meidän oli tarkoitus lähteä kuukauden interrailille, se peruuntui. Musta tämä reilu kaksi viikkoa oli just sopiva tällä jengillä. Oikeastaan 10 päivää olisi ollut ehkä paras, mutta sitten olisi pitänyt matkata paljon nopeammin tai jättää kokonaan joku paikka pois, niin tämä meni nyt hyvin.

Ylipäänsä ajattelen, että tämä oli hyvä harjoitus matkaamiselle: Mimmosia me ollaan, mistä tykätään, paljonko jaksetaan, riidelläänkö?

No me tykätään tehdä yksi asia päivässä, ei hirveästi enempää. Tykätään olla paljon hotellilla, kattoa iltaisin Mr Beania ja syödä karkkia. Me tykätään syödä eväitä ja mielellään max yksi ravintola-ateria päivässä, sillä ravintolassa lapset alkavat tuskastua. Puistopiknikit on hyviä, leikkipuistot parhaita.

Niinpä Kööpenhaminassa hengattiin lähinnä leikkipuistoissa. Aluksi tää kirpaisi mun ”haluan nähdä ja kokea kaiken” -matkaajan sielua, sillä olisin halunnut roudata lapset mm Louisianaan. Mutta sitten ystäväni Paula sanoi hyvin: ”Tää on sun ainoa matka Kööpenhaminaan kun saat istua leikkipuistossa koko päivän, nauti siitä! Louisianaan ehdit myöhemminkin.”

Ja se on totta! Siisteintä oli, että täällä on niin hauskoja puistojen teemoja, kuten haaksirikkoutunut laiva ja pakkolaskun tehnyt lentskari.

Lousianan kanssa kävi siis näin: Minä katsoin, että lähdetään junaan, joka matkaa Helsingborgiin ja jäädään pois Louisianassa. Kun puhelin piippasi että tervetuloa Ruotsiin, olin että ööööööö…. Eli olisikin pitänyt mennä Helsigoer-nimistä paikkaa kohti. Kiusallisinta tässä oli se, että mä olin tarkoituksella jättänyt ottamatta passeja meidän matkaan. On ikävää mennä maasta toiseen ilman mitään henkkareita. Mutta me vain hypättiin nopeasti pois ja palattiin seuraavalla junalla takaisin Kööpenhaminan päärautatieasemalle. Sen jälkeen oltiin matkustettu jo tunti junalla enkä viitsinyt enää kiusata lapsia enempää – joten suuntasimme juna-aseman lähellä olevaan puistoon, jossa vietimme sitten loppupäivän. Ja kivaa oli!

Tässä pari kivaa puistoa Kööpenhaminasta muistiin, saa vinkkailla muitakin muita puistomatkailijoita varten:

  • Nørrebroparken

  • Christianshavns Vold Bemandede Legeplads

  • Legepladsen i Skydebanehaven 

Köpiksessä tavattiin mun vanhaa lukiokaveri Joonaa ja hänen perhettään. Meidän tytöt tuli super hyvin juttuun, pitää järjestää lisää leikkitreffejä! Oli myös kiinnostavaa jutella Tanskan politiikasta (maahamuuttopolitiikka on karmaisevaa, kuten sittemmin myös HS ansiokkaasti kirjoitti).

Tanska on rikas maa, ja sen huomaa kävellessä kadulla. Rakennuksista, leikkipuistoista, infrasta, ihan jo julkisista kukkaistutuksista, puhumattakaan ihmisten ulkonäöstä. Suomeen verrattuna Tanskan varallisuus erottuu.

Tanskalaisen keskipalkka on yli 6000 euroa (tosin summaan ilm kuuluu myös omaan eläkerahaston menevä osuus toisin kuin Suomessa). Tanskassa myös veroaste on melko korkea, etenkin pieni- ja keskituloisia verotetaan kovemmin kuin Suomessa.

Juttelin myös instassa Tanskassa asuvien ihmisten kanssa, ja rikkaiden varjopuoletkin tunnistettiin: lihaa syödään koko ajan (itsekin löysin jostain perus fetasalaateista pekonipaakkuja!?) ja kuluttaminen on kestämättömällä tasolla (kuten on tämän hetken Suomessakin). Monissa ympäristöön liittyvissä asioissa Suomi on kuulemma edellä. Toisaalta tanskalaiset pyöräilevät valtavasti ja pyöräteitä on ihan kaikkialla.

*

Meidän paluumatka ei ehkä ollut paras mahdollinen. Mä en tiedä mitä ajattelin, kun varasin yöjunan Köpis–Tukholma välille. Nimittäin juna lähti Malmöstä kello 22.30 ja se oli kyllä aiiiiivan liian myöhäinen aika meidän lapsille. Ja kaupan päällisenä se saapui Tukholmaan 6.14.

Huom interrailaajille: yöjuna vie interrail-kortista vain yhden matkapäivän, tsekkasin asian.

Me sitten sisseiltiin se vika päivä kunnolla. Pyysin hotellista myöhöisen check outin. Oltiin aamupäivällä käyty jokilaivalla Reffenissä syömässä katuruokaa (kiva paikka!) ja tultiin bussilla takaisin hotellille joskus yhden maissa. Sitten vain rentouduttiin ja löllyttiin se kolme tuntia, kunnes oli pakko lähteä kamojen kanssa maailmalle.

Aluksi ajateliin että mennään Tivoliin, mutta sitten kun pelkkä sisäänpääsy (ilman laitelippuja) olisi ollut meidän perheeltä 70 euroa, ja ketään ei kiinnostanut erityisemmin ne laitteet Legolandin jälkeen, niin me päätettiin et SKIP.

Käytettiin vikat Tanskan kruunut kaikenlaisiin pikku kioskieväisiin (mä nostin matkalla yhteensä 2000 kruunua, kun bussissa toimi vain käteinen, muuten maksoin kaiken kortilla). Otettiin juna Malmöön, fiilisteltiin THE SILTAA (joka oltiin tosin edellisenä päivänä ylitetty vahingossa).

Sain Malmöstä vinkin, että kirjaston vieressä on kiva leikkupuisto Sagolekplatsen, jossa lapset viihtyi pari tuntia. Mutta tuntui kyllä jännältä olla puistossa vielä puoli ysin aikoihin. Onneksi oli valoisaa ja lämmintä, niin ei ollut sellaista hobo-fiilistä. Ja siellä oli muitakin lapsia.

Ysiksi mentiin juna-asemalle istuskelemaan ravintolaan. Pesin lasten kädet ja jalat, olisi ehkä voinut laittaa niille jo yövaatteet ja harjata hampaatkin. Kun juna sitten tuli ja päästiin sinne 22.30, lapset olivat jo aika itkuisia ja nuutuneita. Nukahtivat HETI kun sain sijattua heille vuoteet.

Mutta en suosittele näin myöhään valvomista näin nuorten lasten kanssa. Se ei ehkä ollut niin kiva seikkailu vaan ennemminkin semmonen ÄITI MIKSI TEIT TÄMÄN MINULLE.

Seuraavana päivänä vitsailivat: “Äiti jos olisin tiennyt et mitä tuleman pitää, en olis lähtenyt koko matkalle.”

No se oli ehkä vähän liioitteua minun mielestä!

Vikana päivänä Tukholmassa nähtiin mun rakasta ystävääni Monikaa, josta tuli mulle aikoinaan Erasmuksessa tosi läheinen. Hah, hän on muuttanut Venezuelasta Ruotsiin ja osaa nykyään täydellistä ruotsia. Uskomaton mujer!

Oli helpottavaa päästä kolmen maissa omaan hyttiin (muumi-hytti!) ja lepäämään. Tuli fiilis, että SELVITTIIN.

Paluumatka sujui buffetissa ja leikkipaikalla.

Ja ah, helteiseen Helsinkiin oli niiiiiin ihana saapua. Ja kotiin! M m mmm!

Loppuun pieni ylistyspuhe tälle reissulle:

Kiitos interrail 2023! Oli valtavan kivaa! Matka koostui yksittäisistä pienistä onnen hetkistä, kuten matkat tapaavat. 

Rinnassa oli kupliva olo, kun skoolattiin koko perheen kanssa ekana iltana laivalla sitä, että eskari ja päiväkoti on ohi ja loma alkaa.

Göteborgissa lähdettiin ekana aamuna aikaisin ulos, oli lämmintä, Ruotsin liput liehuivat ja sydämestä nousi sellainen Matkan Tuntu. Lapset löysivät Ison Ötökän puistosta.

Frederikshavnissa katselin uima-altaan reunalla yksisarvisuikkareihin pukeutunutta tyyppiäni, joka veti varmaan 25 kertaa vesiliukumäen alas. Joka kerta sama haltioitunut kikatus.

Skagenissa pitkän vaelluksen ja nurinan jälkeen lapset hihkuivat rannalla ja ryhtyivät yhdessä keräämään näkinkenkiä ja kahlaamaan vedessä.

Århusissa kävelin yhtenä helteisenä iltana kanaalin rantoja yksin ja katselin ruusuja, jotka kiemurtelevat vanhojen kivitalojen seinillä. Tällaistakin kauneutta on.

Legolandissa kiukuteltiin kaikki aluksi, mutta sitten kun lapset saivat isot strösselipehmikset, tunnelma muuttui ja iloa riitti koko loppu päiväksi.

Vejlessä yhtenä ilman lähdettiin keskimmäisen kanssa kahdestaan leikkipuistoon. Kahlattiin joessa, tehtiin hiekkajäätelöitä, katoin ihan jokaisen jutun, mitä lapsi pyysi.

Kööpenhaminassa istuin Tikin kanssa leikkipuistossa. Meillä oli evästä ja olutta ja lapset riekkui papukaijaliukumäessä, nuorin nukkui. Juteltiin Tanskan politiikan hyvistä ja huonoista puolista.

En tiedä, mitä lapset tästä matkasta aikanaan muistavat, mutta minä muistan ehkä jotain näistä.

Previous
Previous

Suloisia kesähommia

Next
Next

Legoland ja Lego House