Luukku 19: Missä asuttais?

Julia: Oletko / oletteko koskaan harkinnut asumista muualla kuin Helsingin keskustassa?

Voi kuule ollaanko! Mun elämä on nykyään sellaista, että mietin alinomaan, missä mä asuisin. Haluan myös puhua aiheesta jatkuvasti, ja mua pelottaa että kaikkia mun läheisiä alkaa toden teolla kyrsiä, kun jorinoin tätä asumisasiaa aina.

Tää on vähän sama kuin se, kun miettii, että millaiseksi leikkaisi hiukset. Sit menee jonnekin Ateneumiin ja kattoo 1700-luvulla maalattua taidetta, muttei pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen, että ”oisko ton smuidun hiustyyli hyvä mulla?”.

No, minne ikinä menenkin, alan miettiä että olisiko meiän perheellä kivaa täällä?

Käpylä, oi täällä näyttää siltä että lapsia on paljon ja ihania pikkukatuja.

Laajasalo, ah luontoa, metsää, merta, ranta, saarimainen tunnelma, pian ratikka keskustaan, mmmm!

Oulunkylä, mmm kaikki Oulunkylässä asuvat ihmiset joihin olen tutustunut ovat mukavia. Täällä vaikuttaa asuvan rentoa mutta sivistynyttä ihmistöä.

Jätkäsaari. Aah tämä rakentaminen jossa autot on laitettu pois lasten koulutieltä on nerokasta. Kaikki niin lähellä mutta silti tällainen kyläyhteisö.

Tammisalo, oooo näitä 1960–1970-luvun upeita raivareita. Haluan tänne!

Karjaa, mmmm tänne on yhtäkkiä muuttanut aika kivoja ihmisiä. Ja minkälaisen kodin täältä meiän nykyisen asunnon hinnalla saisikaan.

Turku. Vitsi täällä asuu äiti, siskot, ystäviä. Jokiranta, Seikkailupuisto, huvila lähellä, Helsinkiä rennompi meininki…

Hämeenlinna. Vitsi miten kaunista, ja jotenkin ihan oma henki.

Lahti. Vitsi yhtäkkiä tuntuu että moni ihminen on alkanut viihtyä täällä, ehkä mekin?

Tampere, rakastan Tamperetta! Niin monta paikkaa, jossa voisin täällä asua, mutta ehkä Kaleva olis kyllä meiän juttu.

Että juu. Olen ajatellut niin maan perkeleesti.

Meillä on kolme lasta, 78 neliötä, kolme makuuhuonetta, yksi vessa, jatkuva sotku. Mutta myös aivan ihania naapureita, maailman paras päiväkoti, tosi kiva lähikoulu, ihana Roots-kahvila, Kallion ja Teurastamon huvit lähietäisyydellä, puistoja ja puita.

Ihan super vaikeaa. Voisko meiän naapuri nyt vaan suostua myymään asuntonsa meille? Tai alakerran naapuri?! (Molemmilta olen kysynyt.)

Mutta juu, pattitilanteessa ollaan. Kannattaa miettiä, mihin muuttaa, ennen kuin vahingossa menee ja kotoutuu.

Hanne: Kerro joku juttu, josta oot super ylpeä tällä hetkellä?

(Puhuit niin kivasti meidän eilisessä ig livessä, että haluan kaivella tätä lisää.)

Previous
Previous

Luukku 21: Enemmän joraamista

Next
Next

Luukku 17: Morkkiksen aihe