Rahaa metsästä – ilman hakkuita
Suurin osa suomalaisista alkaa olla sitä mieltä, että suomalaisia metsiä pitää suojella, ja tämä on hyvä.
Mutta kuka niitä metsiä sitten voi suojella?
Metsien omistajat.
Yksittäiset ihmiset omistavat Suomen metsien pinta-alasta eniten, noin 60 prosenttia. Valtiolle metsistä kuuluu 26 %, metsäteollisuudelle 9 % ja loppu 5 % jakautuu kuntien, seurakuntien, yhteismetsien ja muiden yhteisöjen kesken, kertoo Puuinfo.
Näitä lukuja kun katsoo, niin varmaankin halvinta ja ehdottomasti nopeinta olisi suojella valtion metsiä nopeasti.
Ainakin kaikki vanhat ja luonnontilaiset valtion (eli meidän!) metsät pitäisi suojella, mielellään välittömästi. Se onkin sitten toinen kysymys, että mikä lasketaan vanhaksi metsäksi. Tästä tuossa Aalistunturi-hommassakin on jonkun verran kyse.
Jos multa kysytään, niin epävarmoissa tilanteissa pitäisi aina ehdottomasti mieluummin metsä laskea suojeltavien joukkoon, vaikka sitä olisikin käsitelty aikoinaan talousmetsänä. Mikäli valtion talousmetsän puut ovat vanhoja ja metsässä on jäljellä luontoarvoja (niistä pian lisää), niin suojeluun heti vain!
Sillä kyllä Suomessa on myös ihan semmoista luontoarvoiltaan aika köykäistä talousmetsääkin mielin määrin. Mä en ajattele (eikä varmaan moni muukaan), että Suomen metsäteollisuus olisi lähtökohtaisesti huono juttu, kyllä Suomi teollista puuta (ja siitä saatavia veroja) tarvitsee jatkossakin.
Sitä paitsi metsästä on lähtöisin tarpeellisia innovaatioita, esimerkiksi akuissa käytettävä ligniini, joka saattaa korvata jopa kaivoksia! Myös moni muovin korvike, puuvillan korvike jne. Puhumattakaan sairaaloissa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa käytettävästä nanosellusta. Että juu, kun jaloistusaste on korkea, puusta on vaikka mihin.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana innostunut aiheesta niin paljon, että olen hakeutunut juttelemaan niin luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden kuin myös metsänomistajien, metsäkonekuskien sekä ison metsäfirman edustajien kanssa. Tämä on kiehtova ja myös hyvin tulenarka aihe.
Kaikkia “osapuolia” kuultuani (eivätkä nämä useinkaan ole vastakkaisia, metsänomistajat ovat usein luonnonsuojelijoita, ja metsäteollisuudessa töissä olevat ihmiset rakastavat metsiä) olen tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä metsänhoito ei ole Suomessa kestävällä tolalla.
Ja siihen pitää tehdä nopeasti muutos – eikä aikaa ole paljon.
Mitä enemmän olen metsiin tässä perehtynyt (perehtyminen jatkuu yhä!), sitä enemmän olen sitä mieltä, että hakkuita on vähennettävä. Metsäyhtiöt tekivät viime vuonna isot tulokset – niinpä järki sanoo, että niillä on siis myös ihan taloudellisesti varaa hakata vähemmän, vaikkei Venäjältä pystykään enää tuomaan puuta.
No niin, näistä aiheista voin jorista myöhemmin taas lisää. Tämän postauksen haluan omistaa yksittäisten maanomistajien metsien suojeluun!
Nimittäin vaikka kaikki valtion metsät suojeltaisiin (mitä ei tule tapahtumaan), niin silti yksityisomistajien metsiä pitää vielä suojella, jotta luontokato saadaan pysähtymään.
Etenkin täällä Etelä-Suomessa se olisi nyt aivan elintärkeää.
Mä olen itse pian metsänomistaja, ja nämä asiat kiinnostavat myös henkilökohtaisesti. Oma suunnitelmani on suojella omistamani metsät ja sen jälkeen pikkuhiljaa ostaa lisää metsää ja suojella myös sitä. Ajattelen, että tämä olisi mun oman osakeyhtiöni yksi missio ja jälki, jonka jättäisin tälle planeetalle.
Lisäksi mulla on monia kaupungissa asuvia kavereita, jotka omistavat tai ovat perimässä metsää, mutteivät tiedä metsänhoidosta juuri mitään. Siinä käy helposti niin, että ei kauheasti mieti omia arvojaan tai sitä, mitä metsältä haluaa, ja päätyy vaan laittamaan kaiken lakoon. Kun yhtä hyvin voisi suojella sen metsän – ja saada siitä kaiken lisäksi rahulaa. (Tai edes harjoittaa siellä mieluummin jatkuvaa kasvua kuin avohakata menemään.)
Niinpä mä halusin ottaa konkreettisesti selvää näistä suojelujutuista.
Mä haastattelin Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Janne Sormusta ja Jani Seppälää siitä, miten metsiä oikein voi suojella. Puhun tässä erityisesti METSO-ohjelmasta, eli vapaaehtoisesta metsiensuojelusta.
Millaisen metsän voi suojella niin, että siitä saa rahaa? Kuinka iso sen pitää olla?
Riippuu kohteesta. Mitään ehdotonta alarajaa suojeltavan metsän pinta-alalle ei ole, mutta käytännössä pienimmät suojellut alueet Uudellamaalla ovat olleet vähintään 1–2 hehtaaria.
Toki paljon riippuu alueen luontoarvoista ja sijainnista. Jos esimerkiksi uusi suojeltava alue sijaitsee jo aiemmin luonnonsuojelualueeksi perustetun alueen vieressä tai lähellä, niin se parantaa aina suojelumahdollisuuksia. Yleensä pyritään, että suojeltavat alueet olisivat vähintään neljän hehtaarin kokoisia.
Vähän mietitään sitä, miten se kohde säilyy sellaisessa tapauksessa, jos ympäriltä hakataan kaikki metsät. Jos jää pari puuta pystyyn, niin kaatuuko ne ensimmäisessä myrskytuulessa.
Yleinen kriteeri on se, että mitä luonnontilaisempi metsä, sitä parempi. Kuitenkaan varsinkaan Uudenmaan alueella ei ole realistista löytää metsiä, joihin ei olisi kirves koskaan koskenut.
METSO:ssa kiinnitetään huomiota metsän rakennepiirteisiin ja siihen, onko monimuotoisuudelle tärkeitä piirteitä.
Tällaisia ovat vaikkapa se, että löytyy eri-ikäistä puulajistoa, ja eri lajeja, eli ei pelkkää kuusta vaan myös mäntyä, koivua ja muita puita. Haapa on tosi hyvä indikaattori monimuotoisesta metsästä.
Yksi tärkeä asia on myös lahopuu. Jos on eri tyyppistä lahopuuta: maassa makaavaa ja pystykeloja, se aina lisää metsän arvoa.
Tiivistyksenä: Mitä enemmän eri tyyppisiä elementtejä, sitä parempi. Sitä kautta metsään tulee eri lajeille sopivia paikkoja, mitä voi käyttää asuinpaikkoja tai ravintona.
Metsässä ei tarvitse olla kaikkia elementtejä, mutta jotain sellaista jonka perusteella voi todeta, että metsän suojeleminen on tarkoituksenmukaista.
Tämän lahopuuhomman olen oppinut kunnolla vasta viime aikoina. Eräskin seuraaja laittoi viestiä, että eikö lahopuut ole ennemminkin “metsien roskaa”, joka pitäisi siivota pois hyvin hoidetusta metsästä.
Jos ajattelee pelkästään talousmetsämielessä, eli että metsän tarkoitus on vaikka tukkipuun tuottaminen, niin silloin omistaja saattaa toivoa, ettei lahopuuta olisi. Kuitenkin monimuotoisuuden kannalta lahopuu on erittäin tärkeä, sillä lahopuut ylläpitävät aika monimutkaisiakin ravintoketjuja.
Arviolta 4000–5000 lajia elää lahopuissa, ja moni näistä on uhanalainen.
(Huom! Tulevaisuudessa kun ilmastonmuutos kiihtyy, monimuotoisuus auttaa metsiä selviytymään: jos on vain yhtä puulajia, joku ötökkä saattaa vetää kerralla koko metsän lakoon.)
Millaisia rahoja metsän suojelusta voi saada?
Ajatus olisi, että suojeleminen olisi vaihtoehto avohakkuulle, eli mietitään, mitä metsästä saisi, jos se pistettäisiin pinoon ja sieltä tulisi tukki- ja kuitupuuta.
Korvaukset perustuvat puuston metsätaloudelliseen arvoon, ja metsonpolku.fi-sivustolla on hyvät esimerkit, miten korvaukset määräytyvät esimerkkitapauksissa.
Onko määrärahoja jäljellä? Ja miten kansalainen voi vaikuttaa esim vaaleissa siihen, että METSO saisi lisää määrärahaa?
Määrärahoja on vielä erityisesti Etelä-Suomen maakunnissa (Uusimaa, Kymenlaakso, Häme) jäljellä ja lähivuosina suojelun painopiste on Etelä-Suomessa, vaikka toki koko Suomessa METSO-ohjelma jatkuu. Itä- ja Pohjois-Suomessa METSO-ohjelman tavoitteet on pääosin saavutettu, joten sinne ei rahoitusta kohdisteta enää niin paljon tällä hetkellä.
Vaaleissa tietysti kannattaa ottaa asia ehdokkaiden kanssa puheeksi ja seurata, onko metsiensuojelu mukana puolueiden vaaliohjelmissa.
Metsän voi suojella kokonaan tai määräaikaisesti. Kun on näitä 20 vuotta suojelussa olevia metsiä, niin siirtyvätkö ne yleensä suojeluun vai hakataanko ne suojelujakson jälkeen?
METSO-ohjelma on alkanut 2008, sitä kun laskeskelee, niin 2028 päättyy nuo ensimmäiset 20 vuoden määräaikaiset suojelut.
Kymmenen vuoden määräaikaisia on tehty lähinnä liito-oravakohteissa. Niitä käsittääkseni on muutamia jo päättynyt, mutta ei ole mitään varsinaista seurantaa sen jälkeen, onko vaikka hakattu.
Ellei siinä kohteella ole mitään muuta semmosta lakisääteistä, mikä estäisi sen hakkaamisen, niin kyllä se on ihan mahdollista sen jälkeen.
Se on maanomistajasta lähtöisin, haluaako siihen ryhtyä.
Monelle määräaikainen suojelu on hyvä kokeilujakso, että miltä se tuntuu. Monet ovat sanoneet, etteivät halua sitoa tulevien sukupolvien käsiä, ja siksi ovat suojelleet vain määräaikaisesti.
Okei, mulla taas on semmonen metsä, jota on muutamia vuosia sitten harvennettu, eli siitä en tule saamaan mitään suojelurahaa. Mutta! Mä haluaisin kuitenkin, ettei sitä voisi enää hakata myöskään tulevaisuudessa, jos mun lapset tai joku muu perii sen. Mulle ei ole niin väliä, tuleeko siitä mitään rahaa, kunhan sitä ei hakata.
Aina kannattaa selvittää, onko luonnonsuojelualueen perustaminen mahdollista, vaikka metsänhoitotoimenpiteitä olisikin tehty.
Jos ei täytä METSO-ohjelman valintaperusteita, niin on mahdollista suojella metsä ilman korvausta perustamalla sinne yksityismaan luonnonsuojelualue.
Miksi metsiä kannattaa nyt suojella?
Mediassa ei ole voinut välttyä puheesta luontokadosta. Suojeleminen on yksi keino, millä omalla metsäpalstalla voi ehkäistä monimuotoisuuden taantumista. Luontoarvot säilyy ja kehittyy.
Metsän suojeleminen on myös ilmastonmuutoksen hillitsemiskeino. Kun metsää ei kaadeta, niin hiilivarasto säilyy ja kasvaakin.
Sitten on ihan se, että voi samaan aikaan säilyttää itselle tärkeän alueen tai maiseman.
Joissakin tapauksissa, jos on perikuntia jotka omistaa jotain perintömetsää, METSO on hyvä ratkaisu, jos ei halua itse hoitaa kohdetta sen enempää.
Jos ei omista metsää, mutta haluaa suojella sitä?
Luonnonperintösäätiön kautta voi suojella metsää lahjoittamalla.
On myös Vuokon luonnonsuojelusäätiö, joka tekee luonnon monimuotoisuuden säilyttämis- ja suojelutyötä.
Tietysti monet järjestöt, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto, Birdlife ja WWF tekevät luonnonsuojelutyötä.
Sitten yksi juttu, mikä tuli vielä mieleen. Musta on jotenkin karmeaa, että Suomessa voi avohakata oman metsän välittämättä yhtään naapureista. Aina välillä tulee vastaan kertomuksia, kun joku on mennyt mökilleen ja huomannut, että naapuri on vetänyt maiseman, marja- ja sienipaikat tuusan nuuskaksi.
Niin eikö tässä voisi olla samanlainen juttu kuin joissain kerrostaloissa, että naapurilla olisi lunastusoikeus puihin ennen kuin ne laitetaan maan tasalle?
Ei ole mitään lakia joka suojaisi naapurin maisemaa. Kannattaa keskustella oman naapurin kanssa – jälkikäteen siihen ei voi vaikuttaa.
Metsiä voi seurata Metsäkeskuksen karttapalvelusta. Sieltä näkee, mitä suunnitelmia metsiin on luvassa.
Suurkiitos Jannelle ja Janille vastauksista! Tämä oli musta tosi kiinnostavaa.
Toivottavasti tämä postaus innostaisi ihmisiä harkitsemaan suojelua ja ottamaan aiheen keskusteluun vaikkapa suvun kanssa.
Sitten toinen homma on se, että jos metsän puista haluaa rahaa, niin sitäkin voi tehdä monella tapaa. Olen lueksellut WWF:n kestävän metäsnhoidon opasta. Siinä kerrotaan, mitä asioita kannattaa ottaa huomioon, jos aikoo myydä puuta omasta metsästä.
Jatkan näistä metsäaiheista taas ehkä myöhemmin, kun olen perehtynyt vähän noihin omiin metsiin!
Nämä kuvat ovat meidän metsästä, siitä jonka haluan aikanaan suojelun piiriin. Ehkäpä jos omistan tätä nyt seuraavat 50 vuotta, niin vähän ehtii luontoarvotkin siellä taas kohentua ja sen voi sitten suojella ihan virallisesti. (Ja lol, en yhtään tiedä, millainen maailma on 50 vuoden päästä. Toivottavasti on metsä pystyssä!)
