Viisi kertaa psykologilla

Kaupallinen yhteistyö: Merikratos

Tämän syksyn alussa mietin, että haluaisin jutella ammattilaisen kanssa erinäisistä öisin valvottavista asioista.

Kuten olen kertonut aiemmin, aina kun olen stressaantunut, alan valvoa. Yleensä minua valvottavat töihin liittyvät asiat, tänä syksynä töiden lisäksi myös maailman tilanne. Keväällä tilanne oli pahempi, mutta syksylläkin olen aika ajoin herännyt aamuyöllä stressaantuneena.

Olin ajatellut etsiä käsiini psykologin, jonka kanssa voisi opetella keinoja diilata minua streessavien juttujen kanssa. Mitään pitkäkestoista terapiaa en ajattele juuri nyt tarvitsevani (tai kukapa nyt sellaisesta ei hyötyisi, mutta nyt ajattelin sellaista muutaman kerran settiä).

Kerron niistä stressaavista jutuistani lisää hetken päästä, mutta ensin kerron, mikä on tuonut tilanteeseen selkeää helpotusta.

Nimittäin vanha lukiokaverini laittoi alkusyksystä viestiä ja kysyi, haluaisinko tutustua hänen edustamansa yrityksen (Merikratos) lanseeraamaan uuteen hyvinvointia lisäävään palvelukokonaisuuteen nimeltä Vrisko.

Vriskoon kuuluu viisi tapaamiskertaa, joiden aikana puhutaan ammattilaisen (kuten terapeutin, psykologin tai työnohjaajan) kanssa mielen päällä olevista jutuista. Palvelussa yhdistyvät työnohjauksen ja lyhytterapian keinot. Polut on suunnattu ennen kaikkea organisaatioille, jotka voivat tarjota sitä työsuhde-etuna työntekijöilleen. 

Innostuin välittömästi. Minun työnantajani (eli minä, hah) halusi todellakin tarjota tällaisen edun ainoalle työntekijälleen.

7 polkua parempaan vointiin

Vrisko tarjoaa seitsemää erilaista polkua, joissa jokaisessa keskitytään tiettyyn teemaan. Polut on mielestäni konseptoitu (ja nimetty!) nerokkaasti, ja oikeastaan oli vaikea valita niiden joukosta, mihin niistä haluaisin keskittyä.

Täältä voi selata läpi kaikki seitsemän, mutta nostan tähän pari esimerkkiä:

Peruskauraan juuttunut – Alavus

Maistuuko puulta? Onko motivaatio hukassa? Koetko näköalattomuutta työelämässä?

Pysähdytään omien motivaattoriesi, tavoitteidesi ja unelmiesi äärelle. Etsitään ammatillinen intohimo uudelleen.

Tai

Suon silmässä – Karhusuo:

Oletko yksityiselämää tai työelämää koskevan kriisin keskellä? Onko elämässäsi kuormittavana tekijänä menetys, elämänmuutos tai vastoinkäyminen?

Tarkastellaan voimavaroja ja arvioidaan tilannetta yhdessä ammattilaisen kanssa. Etsitään keinoja arjen sujumiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Itse valitsin lopulta polun nimeltä

Taukopaikka – Koli:

Onko stressi tullut jäädäkseen? Yöunet heikoilla kantimilla ja keho viestii kuormituksesta. Onko hallinnan tunne kadonnut? Ollaan omien tuntemusten äärellä. Etsitään työkaluja stressin purkamiseksi ja palautumisen edistämiseksi.

Muissa poluissa käsitellään esimerkiksi perheen ja työn yhdistämistä, parisuhdeongelmia, inhimillisen johtamisen hankaluuksia ja työn ytimen löytämistä.

Vriskon ajatuksena on, että jokaisella on jotain löydettävänään. Siitä siis hyötyvät ihan kaikki, myös ne, jotka eivät ole elämässään uupumisen, ahdistuksen, menetyksen tai muiden vastaavien kysymysten äärellä juuri sillä hetkellä. Minulla esimerkiksi ei nyt ole mitään himmeää stressiä (olen kuitenkin äitiyslomalla ja teen vain silloin tällöin jotain työhommia), mutta uskon, että oikeastaan missä vain elämäntilanteessa ammattilaisen kanssa jutteleminen on hyvä idea.

No, minä tosiaan valitsin tuon Taukopaikan, sillä halusin puhua minua stressaavista ja kuormittavista jutuista.

Sovin heti psykologi Visa Metsälän kanssa tapaamisajankohdat. Kerran viikossa, seuraavat viisi viikkoa.

Vriskossa tapaamiset toteutetaan enimmäkseen etätapaamisina, ja minulle se sopi hyvin. Oli kätevää pyytää Tikiä katsomaan vauvaa sillä aikaa, kun minä vetäydyin keskellä päivää läppärin kanssa lastenhuoneeseen keskustelemaan. Tapaamisia voidaan toteuttaa myös Vriskon toimitiloissa Liedossa tai (ja tämä oli musta ihana idea!) ammattilaisen vetämänä luonnossa.

Ensimmäisellä tapaamisella vähän jännitin, että mitä tästä tulee ja kuinka helppoa on alkaa vain tuutata uudelle ihmiselle omaa sisintään, asioita jotka stressaavat tai vaivaavat, jotka pitävät öisin hereillä. Ne ovat niin hirveän henkilökohtaisia.

Sitten yhtäkkiä yllätin itseni, kun huomasin, että ensimmäistä tapaamista ei ollut kulunut edes puolta tuntia, kun olin täysin pidäkkeettömästi alkanut käydä läpi kaikkia päässä velloneita ajatuksia. Kai tässä olikin sitten vähän enemmäkin käsiteltävää.

Lisäksi on pakko sanoa, että psykologi Visa oli vain jotenkin niin super hyvä kysymään, kuuntelemaan ja sanallistamaan erinäisiä asioita, jotka tekivät abstrakteista vellovista ongelmista minulle helpompia käsitellä.

Sama meininki jatkui seuraavat tapaamiskerrat. Välillä nauroin valtavasti, itkenyt en kertaakaan, vaikka lähellä oli, enimmäkseen vain selitin ja analysoin omaa ajatteluani ja käytöstäni.

Minulle ehkä tärkeintä oli se, että sain puhua tarpeeksi älykkäästi (anteeksi, tämä kuulostaa nyt vähän kamalalta). Mutta usein terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tulee sellainen olo, että pitää jotenkin vetää sellaista Mukavan Naisen roolia. Sellaista, jossa pitää ikään kuin miellyttääkseen terapeuttia/psykologia puhua hirveän kohteliaasti ja yksinkertaistaa omia keloja tai pahimmillaan esittää, että joku asia olisi oivallus, vaikka itse olisi oivaltanut sen sata vuotta sitten.

Minä analysoin asioita paljon, juttelen omien tunteiden tai käytöksen syistä ja seurauksista ystävien kanssa jatkuvasti ja no, tietyllä tapaa ajattelen ajattelua. Niinpä mitkään yksinkertaiset rentoutumisharjoitukset tai “ohhoh, sinun pitää olla armollisempi itsellesi” -tokaisut eivät oikein riitä. 

Mutta! Nyt ei ollut ollenkaan tällaista ongelmaa. Tuli olo, että vastassa on älykäs, lukenut ja inhimillinen kuuntelija, joka saa nopeasti kiinni siitä, mitä selitän.

Jokaiselle viidestä kerrasta muodostui vaivihkaa jokin teema, joka oli pikemminkin minusta lähtöisin kuin mitään ennakkoon käsikirjoitettua polkua. Kaikkia kertoja yhdisti kuitenkin se, että ne kietoutuivat mun stressin lähteisiin. 

Ensimmäisellä kerralla me puhuimme siitä, mitä tapahtuu, kun alkaa kieltäymään asioista (lol, vanhana kaiken hyödyntäjänä rippasin senkin sitten heti kolumniksi). Toisella kerralla puhuin arvojen ja työn ristiriidasta. Kolmannella kerralla oikeastaan pelkästään ilmastokriisin aiheuttamasta ahdistuksesta ja siitä, miten sen kanssa voi elää. Neljännellä kerralla kunnollisuuden vaatimuksesta (tämä oli minulle tosi oivaltava kerta!). Viidennellä tapaamisella vedettiin kaikkea tätä yhteen. 

Noista jokaisesta teemasta mulla on nyt paljon sanottavaa, mutta pitää ehkä vähän pureskella niitä vielä itsekseen ennen kuin kirjoitan niistä blogiin. Käytiin keskusteluja, joiden jälkeen mulla on ollut tosi paljon kevyempi olo.

Ei viisi tapaamiskertaa vielä mitään perustavanlaatuisesti elämässä muuta, mutta kyllä sanoisin, että tuosta oli omaan jaksamiseen valtavasti hyötyä. Juttelin pitkin syksyä näistä teemoista sitten ystävienkin kanssa. Useinhan käy niin, että tekee mieli vielä käydä läpi omia keloja kavereidenkin kanssa.

Vriskon polut ovat lähtökohtaisesti suunniteltu sellaisiksi, että organisaatio hankkii niitä työntekijöilleen. Mikään ei toki estä yksityishenkilöä ostamasta itselleen tuollaista palvelupolkua.

On ilmiselvää, että jos työpaikalla on rakenteellisesti asiat surkeasti (esim että töitä on liikaa verrattuna työntekijöiden määrään) tai johtaminen on huonoa, niin siinä ei yksilön terapointi auta. Mutta useimmiten kuitenkin puhuminen ammattilaisen kanssa on hyvä juttu yksilön kannalta. Ammattilainen on ihmisen puolella, saa tämän oivaltamaan itsestään asioita oikeilla kysymyksillä ja ihan vain kuuntelemalla. 

Vriskon palvelut eivät muuten ole terveydenhuollon palveluja, vaikka suurin osa Vriskon ammattilaisista on myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Esimerkiksi kantakirjauksia ei siis tehdä. 

Eli jos olet työnantaja, niin tätä kannattaa harkita työntekijöitä varten. Ja jos olet työntekijä, niin aina voi kysyä työnantajalta, voisiko tällaisen saada työpaikan kautta. Ajattelen, että ihmisten hyvinvintiin satsaaminen on työnantajalle todellinen kilpailuvaltti. Jos nyt menisin palkkatöihin johonkin yritykseen, tällaiset teot painaisivat vaakakupissa.

Vriskosta voi lukea lisää täältä (Vrisko on Merikratos Oy:n palvelu, ja Merikratos on siis suomalainen, yhteiskuntavastuullinen yritys) ja noista palvelupoluista voi lukea täältä.