Jatkan valitsemallani sijoitusstrategialla

Sanon heti alkuun, että jos sinut on äskettäin lomautettu tai oma talous tuntuu hyvin epävarmalta nyt, ei ehkä kannata ryhtyä lukemaan tätä minun pitkää horinaani sijoittamisesta näinä aikoina. Silloin tämä teksti saattaa tuntua jopa suoranaiselta piruilulta. Olen hirveän huolissani yksittäisten ihmisten taloudellisesta tilanteesta, ja tiedän, että raha-asiat voivat ahdistaa niin että päätä särkee ja koko ruumis tuntuu raskaalta. Sellaisessa tilanteessa ei tee mieli lukea jonkun random muijan rahasto-osuuksien pienenemisestä.Tämän takia olin jopa vähän ajatellut, etten nyt hirveästi ottaisi kantaa pörssiin, mutta nyt kun minulta kysellään markkinatilanteesta ja siitä, miten sijoitusten kanssa kannattaisi toimia tällä hetkellä, ajattelin sitten kuitenkin kertoa oman näkökulmani. Totuus on se, että olen aivan tavissijoittaja, jolla ei ole mitään tietoa siitä, koska pohja saavutetaan tai miten kannattaisi sijoittaa juuri nyt. Totta kai luen talouslehtiä, kuuntelen podcasteja ja juttelen pankissa töissä olevan puolisoni kanssa aiheesta, mutta tämä on vain varmistanut yhtä asiaa: kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää ja koska pörssi saavuttaa pohjalukemat.Tästä syystä en oikein voi antaa kenellekään mitään neuvoja siitä, miten sijoitukset kannattaisi nyt järjestää. Sen sijaan voin kertoa, mitä itse teen tässä tilanteessa. Nämä eivät ole neuvoja, ja voi olla, että toimin ihan urposti, mutta toimin kuitenkin parhaan tietoni mukaan.Minun salkkuni on tällä hetkellä monta tonnia miinuksella. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan sijoitushistoriassani (joka alkoi kuutisen vuotta sitten). Eikä ihme, pörssi on noussut viimeiset 13 vuotta, jopa kuplanomaisesti, ja oikeastaan sijoittajat ikään kuin odottivat pörssiromahdusta. Pörssillä on jostain syystä tapana dropata kunnolla noin kymmenen vuoden välein. Tämä oli nyt sitten oma ensimmäinen pörssiromahdukseni, ja vaikka olen jopa hekumoinut joskus ajatuksella siitä, että "olisipa tosi halpaa ja pääsisi ostelemaan alennusmyynneillä", niin nyt kun tilanne on tämä, se ei tunnu mitenkään erityisen kivalta.Mutta jos katsoo historiaa, niin näitähän on nähty. Martin Paasi listaa blogissaan hyvin viimeisimmät romahdukset: 1987 oli musta maanantai, josta toivuttiin parissa vuodessa. 2000 puhkesi it-kupla, jossa moni menettikin lopullisesti rahojaan. 2008 oli finanssikriisi, jonka jälkeen nousu oli jyrkkää. Ja nyt sitten koronakriisi yhdistettynä öljyn hintojen droppaamiseen sekä ihan yleiseen pörssikuplan puhkeamiseen.Kriisejä yhdistää se, että niistä on aina noustu. Tietenkään mikään ei ole ikinä varmaa, mutta itse luotan, että jossain vaiheessa tästä selvitään. Se, kuinka pitkään hommassa menee, on kuitenkin mysteeri. Ajattelen, että alamäkeä voi tulla vielä jonkin aikaa, sillä korona voi johtaa meidät globaaliin taantumaan: Kun ihmiset joutuvat olemaan kotona, he eivät kuluta, mikä johtaa yritysten kaatumisiin, työpaikkojen katoamisiin, mikä taas siihen, ettei ole enää varaa kuluttaa ja yritykset eivät saa myytyä. Tällä hetkellä sekä keskuspankit että täällä kotimaassa Suomen hallitus tekee isoja apupaketteja, jotta tästä selvittäisiin suht selvin nahoin. Konkursseja tulee kuitenkin hyvin varmasti (olen jo lukenut uutisista kahdesta koronakonkurssista), ja se on surullista ja inhimillisesti traagista.Mitä minä sitten teen?Jatkan sijoittamista. Minulla menee yhteen indeksirahastoon ja kahteen etf-rahastoon yhteensä 300 euroa joka kuukausi. Tähän automatisointiin en aio koskea millään lailla. Minun sijoitushorisonttini on 30–40 vuotta, tässä ajassa ehtii tapahtua vaikka mitä. Niinpä voin ajatella, että nyt saan samoja rahasto-osuuksia halvemmalla kuin koskaan aiemmin omassa sijoitushistoriassani. Voi siis olla, että ostan jopa vähän ylimääräistäkin noista rahastoista. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että vielä nytkin ostamieni sijoitusten arvo sen kun vain laskee vuoden tai pidempäänkin, mutta luotan siihen, että jossain vaiheessa ne alkavat taas nousta. Ja koska pohjaa on vaikea arvailla, jatkan sijoittamista.Tämän lisäksi olen välillä ostellut suoria osakkeita, mutta sen harrastuksen jätän varmaankin tauolle. Kurssit luultavasti jojoilevat vielä niin paljon, että ostojen ajoittaminen stressaisi minua. (Ostin noin kuukausi sitten yhdestä dropista yhtä tanskalasta energiayhtiötä, ja miinuksellahan sekin on nyt.)Tällä hetkellä minulle tärkeintä on hajautus: ajallinen ja toimialallinen. Tästä syystä ostan kerran kuussa noita rahastoja. Itse asiassa nyt pitäisi viimeistään avata tuo Didin arvo-osuustili, ja laittaa hänellekin jotain sinne. (Hehhe, olemme  sellainen perhe, joka sijoittaa vain pojalleen, mutta ei tytölle.) Toimialallinen on myös tärkeää, sillä voi olla, että tässä mahdollisessa taantumassa menee jopa pörssifirmoja nurin. Siksi on tärkeää, ettei kaikki rahat ole vain yhdessä tai kahdessa yrityksessä kiinni.Mikä saisi minut lopettamaan sijoittamisen?Se, jos tarvitsisin kaiken rahani elämiseen.Minulla on nyt aika hyvä puskuri ihan tavallisella pankkitilillä. Olen laskeskellut, että vaikken saisi yhtään duunia koko vuonna, niin pystyisin silti elämään sillä. Duunia kuitenkin on, sillä olen freelancer-toimittaja, ja minulla on aika hyvät kontaktit, eli sen kun vain alan kirjoitella juttuja lehtiin.Toki Tiki jää nyt hoitovapaalle huhtikuun alusta, blogi-, esiintymis ja muita töitäni on kadonnut valtavasti ja odottelemme edelleen hinta-arviota siitä, paljonko mökin massiivinen peruskorjaus maksaa. Niinpä ainakin tällä hetkellä en vielä ihan hirveästi aio sijoittaa ylimääräistä. Pitää katsoa, mihin rahat riittää.Olen saarnannut aina, ettei kannata sijoittaa sellaista rahaa, jonka menettäminen vaikuttaisi arkeen. Yleissääntö onkin, että osakkeisiin kannattaa sijoittaa vain, jos pystyy pitämään sijoituksia 7–10 vuotta. Tämä johtuu nimenomaan tuosta, että pörssi voi romahtaa jossain vaiheessa, ja sitten pitää pystyä odottamaan jonkin aikaa, että sijoitukset nousevat entiselle tasolleen – ja mielellään ylikin.Toiseksi olen puhunut puskurin tärkeydestä: Toivon todella, että ihmisten kaikki rahat eivät ole kiinni sijoituksissa, sillä olisi julmaa joutua nyt myymään pakon edessä miinuksella olevia sijoituksia, jotta voi maksaa elämisensä. Toisaalta sijoitusten myyminen on aina parempi vaihtoehto kuin pikavippien tai kulutusluoton ottaminen.Yksi asia on selvää: en aio nyt myydä sijoituksiani, vaan annan niiden nyt vain olla. Kun kerran en akuutisti tarvitse noita rahoja, annan niiden vain olla.Heh, jos jotain hyvää, niin laiskuudesta palkitaan. Olen käsittääkseni voitolla minun ja Tikin sijoituskilpailussa, sillä olen ollut niin laiska (ja vähän kiireinenkin – pörssit ovat auki silloin, kun minä viihdytän lapsia), joten minulla on edelleen osakesäästötilillä nuo pyöreät 2000 euroa, kun en ole saanut ostettua mitään. Veikkaan, että Tikin sijoitukset ovat ottaneet aika massiivista lommoa, mutta sehän selviää tuossa muutaman päivän päästä, kun teemme ensimmäisen kvartaalikatsauksen.Jos haluaa lisää ymmärrystä tilanteesta ja ohjeita osinko- tai treidaussijoittajille, niin kuunnelkaa viimeisin Rahapodin jakso, Martinilla ja Miikalla on jotenkin mukavan rento tyyli puhua jopa tästä aiheesta. Ja tietenkin Mimmit sijoittaa -podin spin off: Pörssikääk! Rakastan Pia-Marian ja Hannan juttuja.Loppuun vielä sellainen ilmiselvä asia, jonka nyt kuitenkin vielä sanon: Minä en juurikaan nyt mieti sijoituksiani. Minä mietin sitä, miten oma, puolison, perheen, ystävien, suomalaisten ja maailmalla ihmisten pää kestää tämän kevään, tämän eristyksen ajan, jonka loppua osaamme vasta arvailla. Yritän keskittyä luomaan hyvää fiilistä kotiin ja myös teille. Eli seuraavaksi tullee taas jotain huumorskaa!Kuva: Hauskoja uutisia! Minut pyydettiin vakituiseksi vieraaksi Ylen aamun Jälkipörssiin. Ensimmäinen jaksoni on katsottavissa Areenasta.

Previous
Previous

Tässä todellisuudessa

Next
Next

Minä, vastuullinen kasvattaja