Suomenlinnan kesä on kuin saarihyppely Kreikassa

Vietin aivan täydellisen kesäpäivän Raisan ja lasten kanssa Suomenlinnassa. Tunnelma oli samanlainen kuin mitä olen kokenut jossain Etelä-Euroopassa, tyyliin Pohjois-Espanjassa, Kreikassa tai Kroatiassa, Suomenlinnan saaret ovat aivan täydellinen matkakohde.Seuraavanlaista kierrosta voin suositella ihan jokaiselle.Tätä en tiennyt aiemmin, mutta Suomenlinnaan pääsee Kauppatorin lisäksi myös Katajanokan päästä. HSL:n huoltolautta kuljettaa sieltä arkisin rahtia ja ihmisiä vuoden ympäri. (Lautan aikataulut.)Lauttamatka oli nopea, ja kuten kuvasta näkyy, turvavälejä oli helppo noudattaa. Ylipäänsä Suomenlinnassa on tällä hetkellä mukavan väljää, mikä lisää turvallisuuden tunnetta.Skattalta lähtevä lautta saapuu ihan Lelumuseon eteen. Rakastin Lelumuseon joulunäyttelyä, ja halusimme nyt nähdä kesän näyttelyn lasten kanssa. Muumit, laivat ja vanhat nuket tekivät suuren vaikutuksen. Tajusimme museossa, että tämä on Raisan nelikuisen pojan ensimmäinen museovierailu! Korona-aikana ei ole paljon museoihin ollut menemistä, ja tuntui niin ihanalta voida taas astua lasten kanssa katsomaan näyttelyä.(Olimme paikalla noin 15 minuuttia ennen ovien avautumista, ja Alppu kuvitteli, että lelumuseoon kiivetään ikkunan kautta. Oli harmi tuottaa pettymys.)Emme tällä kertaa jääneet Lelumuseon kahvilan terassille, vaikka se näytti kovin houkuttelevalta.Sen sijaan suuntasimme lounaalle Bastion Bistroon, jossa on niin ikään ihana terassi. Kävelimme rantaa pitkin tavattoman kaunista maisemareittiä. Alpulla oli polkupyörä, jonka kanssa hän jaksoi urheasti koko päivän. Meillä taas vaunut. Muutamia mukulakivikohtia lukuun ottamatta Suomenlinnassa on helppo liikkua esteettömästi, ja kyllä nuo vaunutkin saa etenemään mukulakivillä.Bastion Bistron päivän kala sekä lohikeitto olivat herkullisia. Palvelu tuolla on ystävällistä ja maisemat kauniit.Alppu innostui takanamme olevasta tykistä luonnollisesti. Bastion Bistrossa on myös kauniit sisätilat, jotka voisivat toimia ihanana juhlapaikkana, jos vaikka olisi menossa naimisiin.Emme saaneet vielä yhdestä museosta tarpeeksi, vaan suuntasimme seuraavaksi Tullimuseoon. Siellä sattui nyt olemaan tullikoiranäyttely, ja olen antanut itseni ymmärtää, että tullikoirilla on erityislaatuinen fanikunta Suomessa. Ainakin tullikoirilla näyttää olevan 20 000 instaseuraajaa. Opin, että ensimmäiset tullikoirat koulutettiin 1950-luvulla ja Suomeen niitä koulutettiin neljä kappaletta 1960-luvulla.Museossa oli myös täytetty tullikoira, mikä teki tietenkin lapsiin vaikutuksen.Minuun taas teki vaikutuksen tavat, joilla ihmiset ovat yrittäneet piilottaa alusvaatteisiinsa huumeita. Ja jotka sitten on löydetty, hienojen tulli-ihmisten ansiosta!Suomenlinnassa on monen päivän vierailuille museoita, nimittäin olisimme halunneet käydä vielä esimerkiksi Suomenlinna-museossa, jossa esitellään linnoituksen yli 260-vuotisen historian vaiheita. Myös Sotamuseon Maneesiin haluan mennä jonain päivänä, mutta nyt pelkäsimme museoähkyä.Sukellusvene Vesikossa yritimme käydä, mutta se on koronan vuoksi suljettu, minkä ymmärrän, sillä se on hyvin pieni tila, jossa mennään sukellusvene päästä päähän. Olemme olleet siellä viime kesänä Alpun kanssa, ja hänelle jäi siitä mieleen valokuva sukellusveneen vessasta (joka on sittemmin restauroitu toiseksi uloskäynniksi.)Kesäisin Suomenlinnassa on avoinna Kesäkauppa, jossa myydään hyvin kauniita paikallisten käsityöläisten tekemiä astioita, vaatteita, koruja ja taide-esineitä.Kaikkea sellaista, mitä sekä aikuiset että lapset haluaisivat hipelöidä, mutta vain aikuiset saavat, koska sellaista elämä on!Museokimaran jälkeen suuntasimme Café Siloon, joka on kahviloiden parhaimmistoa. Itse asiassa pyrin käymään Silossa aina, kun käyn Suomenlinnassa. Kuten Raisa taannoin kirjoitti Hesarin arviossaan, Silon itse leivotut pullat ovat aivan täydellisiä. Ei todellakaan ole itsestäänselvyys nykyään, että kahvilassa myydään siellä leivottuja tuotteita. Silossa homma on säilynyt kunnianhimoisena.Silon pitäjä Henna on myös aivan mielettömän ystävällinen tyyppi.Olin luvannut Alpulle jäätelön kahvilassa, ja tämän toiveen avulla hän oli jaksanut pyöräillä mukulaiset kivet aina Tullimuseolta Siloon. Perillä kävi ilmi, että Alppu halusi mehujään, mutta paikalla olikin vain herkullista artesaanijäätelöä (suklaa-merisuola, vanilija raparperihillolla ym.). No, tällainen saastainen moskahan ei Alpulle käynyt, vaan hän veti aivan uskomattomat kilarit siitä, että missä on mehujää!!!!!Henna oli aivan överiystävällinen, ja kävi hakemassa kotoaan (hän asuu kahvilansa vieressä) hänen tyttärensä itse tekemän mehujään ja antoi sen Alpulle. Ja voitti täysin minun sydämeni puolelleen (myös Alpun).Olin huomannut instasta, että Silo on laajentanut toimintaansa, ja heillä on nykyään myös majoituspalvelua. Kysyin Hennalta, olisiko mahdollista kurkata sisälle. Silon kahvila on niin tyylikäs, niin halusin nähdä, miltä vieressä oleva majapaikka näyttää.Ja voi että, aivan täydellinen! Sviittimäiseen huoneistoon mahtuu neljä ihmistä nukkumaan, ja sitä voi vuokrata Air Bnb:n kautta (etsin tietenkin heti majoituksen sivut).Aloin suunnitella seuraavaa staycationia. Olisi niin ihanaa yöpyä vaikkapa syksyllä Suomenlinnassa tällaisessa luksuspaikassa. Tuo toimii toki perheen kanssa, mutta enemmän minua innostaisi vuokrata tuo joko kavereiden tai Tikin kanssa.Silon jälkeen annoimme lasten purkaa vähän energiaansa puistossa ennen kuin aloitimme vaelluksemme Kustaanmiekan saaren niemeen, jossa sijaitsee ravintola Walhalla ja siinä samassa Pizzeria Nikolai.Tässä vaiheessa olimme tehneet matkaa jo pitkään, ja noin kilometrin käppäily kahden neljävuotiaan kanssa alkoi tehdä tiukkaa. Suomenlinnassa kaikki on kävelyetäisyydellä, jopa sellaisella, että nelivuotias jaksaa kävellä. Emme kuitenkaan olisi selvinneet enää takaisin päälaiturille, ja siksi oli ihana huomata, että myös Kustaanmiekasta lähtee JT-Linen vesibussi takaisin mantereelle.Matkalla olisi voinut poiketa Suomenlinnan suloiselle uimarannalle, mutta meidän pöytävaraus oli jo viideltä, joten suuntasimme suoraan ravintolaan.Kun saavuimme hikisinä ja pölyisinä Nikolain terassille, olo oli aivan samalainen kuin silloin, kun on turistoinut koko päivän jossain kreikkalaisella saarella ja on valmis nyt juomaan lasin hyvää, kylmää valkoviiniä.Ja sitä me saimme!Tämän lisäksi eteemme kannettiin järjettömän herkulliset pizzat. En tajua, miksen ole aiemmin käynyt tuolla syömässä. Nikolain terassi on niin kaunis, terassipihaa ympäröivät 1700-luvulla rakennetun linnoituksen muuri sekä isot vallit, joiden päällä kasvaa niittyä. Vallien päälle voi kavuta kiviportaita pitkin, ja maisema ylhäältä on sanoinkuvaamattoman kaunis. Olisin voinut jäädä katselemaan sitä koko illaksi, ellei minulla olisi ollut melko vilkkaita lapsosia kaitsettavana.Me söimme pizzeriapuolella, mutta Walhallassa on myös gourmet-ravintola. Huomasimme tämän muun muassa jälkiruoistamme, jotka kruunasivat annoksemme.Alppu sai myös suklaajäätelöpuikon, ja kun otin kuvaa omasta jälkkäristäni (jota hän toki sai sitten maistaa, ja yhtäkkiä myös artesaanijäätelö maistuikin), hän vaati, että otan kuvan myös hänen "annoksestaan".Illallisen jälkeen lähdimme kuuden vesibussilla mannerta kohti. Auringon säteet siivilöityivät kannelle, lämmin merituuli helli kasvoja, olo oli kaikin puolin onnellinen.Nuorena tuli käytyä Suokissa enemmän piknikillä, mutta nykyään en jaksa enää roudailla omia eväitä mukana, eikä tarvitsekaan, kun tuolla on paikan päällä niin hyvät palvelut. (Suomenlinnassa on muuten grillaus- ja avotulentekokielto, eli mitään grillijuhlia ei tuolla voisikaan pitää.)Päivä Suomenlinnassa vastasi aivan täysin ulkomaan lomamatkaa. Merimatka saarille, linnoituksen historia, mielettömät maisemat, monet kiinnostavat museot ja älyttömän hyvä ravintola- ja kahvilatarjonta.Eli kaikki kutka liikutte pääkaupunkiseudulla päin tänä kesänä: menkää Suomenlinnaan, siellä on kaikki ihanuus pakattu kompaktisti eri saarille kävelyetäisyyden sisälle.(Mistä tulikin mieleen eräs tarina, jonka kuulin taannoin Doritilta, joka asuu Suomenlinnassa: Pari ulkomaalaista turistia olivat kysyneet Helsingin turistineuvonnasta, miten pääsee Tallinnaan. Heitä oli neuvottu, että lautta lähtee tuosta Olympiaterminaalista, sinne vain. Seuraavana päivänä turisti oli tullut kiittelemään, että olipa ihana päivä Tallinnassa, niin kivoja ravintoloita – ja mahtavaa kun matkaankin meni vain 15 minuuttia. No, linna mikä linna Tall Linna, Suomen Linna.)Lue myös:Suomenlinna on auki kesän vierailleSuomenlinnan ihanat syyskohteetSuomenlinnan joulu on taianomainen