Vanha vai uusi koti?

Kaupallinen yhteistö: Lujakoti

Jo silloin, kun reilu neljä vuotta sitten etsimme kaksiota isompaa asuntoa, vietin aikaa katsellen ihan uusein asuntojen havainnekuvia. Puhtaat pinnat ja funktionaaliset mutta esteettiset ratkaisut kiinnostivat. Ajatus siitä, että saisi itse vaikuttaa alusta saakka asunnon pintamateriaaleihin tuntui kutkuttavalta.

Päädyttiin lopulta kuitenkin ostamaan 1950-luvun kerrostaloasunto, koska tuohon aikaan ystäväpiirissäni oli vallalla sellainen käsitys, että on juurevaa asua vanhassa talossa. "Vanhoissa taloissa on sielua!" Tähän juurevuuteen olenkin useasti sittemmin vedonnut, kun vanhan talon ärsytykset ovat tulleet vastaan. 

Parin viimeisen vuoden aikana moni ystäväni on muuttanut uuteen asuntoon. Aina kun käyn niissä, tunnen jonkinlaisen kateuden piston syömessäni, ja suurin syy tälle on se, että lapsen kanssa sitä toivoisi vähän helpompaa elämää, ja uusissa rakennuksissa sitä helppoutta totta vie on.

Mitä sitten kaipaan uusista taloista? Aika paljon. Ennen kaikkea hissiä, johon mahtuu helposti vaunut. Me asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa, ja olen nyt kaksi ja puoli vuotta kantanut Alppua ylös ja alas. (Nyt hän tosin alkaa näyttää portaissa kävelemisen merkkejä.) Kaipaan myös vaunu- ja pyörävarastoa tai niin suurta eteistä, että sinne mahtuisi vaunut. Ja kunnollista ilmastointia! Nämä 1950-luvun kämpät pitää aika lailla tuulettaa ns manuaalisesti, eli ikkunaa auki vain, ja siinähän ilma raikastuu.

Yksi suurimmista haaveilemistani jutuista: esteetön vessa! Sellainen, jossa mahtuisi kylvettämään lapsen kunnolla, johon mahtuisi hoitopöytä ja siellä olisi peräti kaappitilaa ja seinille mahtuisi pyyhekoukkuja. Kyllä tällä 50-luvunkin vessakopilla sinnittelee, mutta aika täyttä on. (Etenkin vielä silloin, kun vessassa säilytettiin kolmea ämpärillistä kestovaippoja. Nyt niistä on onneksi päästy!)

Tein muuten äskettäin Me Naiset -lehteen juttua esteettömyydestä. Siitähän aina jaksetaan purnata, miten "sääntö-Suomessa on niin vaikea rakentaa, kun kaikkien asuntojen pitää olla esteettömiä". Juttua tehdessäni minulle valkeni, että esteettömyys tulee koskemaan kaikkia, joilla on etuoikeus elää vanhoiksi, ei vain tämän hetken erityistarpeisia ihmisiä (eikä se nyt niin hirveä ajatus ole, että tiloja rakennettaisiin kaikille, ei vain ihmisille, joilla ei ole minkäänlaisia fyysisiä esteitä). Lisäksi esteettömyys maksaa ekstraa vain 23 euroa per neliö, eli reilun tonnin 50 neliön kaksiossa. End of rant.

Haaveilen myös valoisasta avokeittiöstä, jossa voisi laittaa ruokaa ja seurustella samaan aikaan. 

Olen tutustunut tässä viime aikoina tällaiseen Lujakoti-asuntoihin, joita rakentaa Lujatalo-niminen suomalainen perheyritys. Tällä hetkellä Lujakoti-asuntoja on myynnissä muun muassa Espoossa, Vantaalla, Joensuussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa, ei tosin juuri Helsingissä.

Olen selaillut esimerkiksi tällaisen Espoossa sijaitsevan ennakkomarkkinoinnissa olevien Vermonniityn asuntojen havainnekuvia, ja niissä on juurikin uusien talojen edut: hyvä ja järkevä pohja, iso kylpyhuone ja keittiö, valtava lasitettu parveke, hissi ja paljon ikkunoita.

Asunnot näyttävät siltä, että niissä on helppoa asua. Lisäksi ajatus siitä, ettei tulevaisuudessa siinnä putki-, julkisivu- tai ikkunaremonttia on iso plussa.

Toisaalta lehdissä on ollut paljon myös puhetta siitä, miten ihan uusista asunnoista voi paljastua kaikenlaisia teknisiä virheitä, joiden korjaaminen on kallista tai pahimmillaan mahdotonta, mikäli rakennuttaja on vaikka mennyt konkkaan. 1950-luvun asunnoissa on kaikenlaista kremppaa, mutta ainakin ne on yleensä tiedossa. Uusissa asunnoissa taas hommat voivat tulla yllätyksenä.

Lujakoti-asunnoissa on se hyvä puoli, että niitä rakentava Lujatalo on 65 votta vanha yritys. Pitkä ikä on siitä hyvä signaali, että yritys ilmeisesti toimii hyvin ja näin ollen pysyy jatkossakin pystyssä: Jos siis tulee jotain korjausvaatimuksia, yritys on vastaamassa niistä. Kodeissa tehdään sekä muuttotarkastus että vuositarkastus.

No, ei me kyllä nyt olla muuttamassa minnekään tästä 1950-luvun kodistamme, sillä vaikka tässä on muutamia epäkäytännöllisiä juttuja, niin plussat ovat isompia: Meidän taloyhtiössä asuu niin superihanaa jengiä (kuten pikkusisko ja hänen perheensä), ettei tästä tee mieli lähteä. Hoen sitä itselleni aina, kun roudaan Alppua kauppakassien kanssa neljänteen kerrokseen tai kylvetän häntä suihkukopissa. 

Sitä paitsi onhan vanhat terrazzoikkunalaudat tunnelmallisia ja seinään rakennetut alkuperäiset kaapit tyylikkäitä (joskaan ei maailman käytännöllisimpiä).

Kuitenkin, jos nyt päättäisin muuttaa, niin melko todennäköisesti katselisin nimenomaan tuollaisia uusia Lujakoti-tyyppisiä asuntoja. Kyllä niissä ystävieni uusissa kodeissa ihan sitä juurevuutta ja sielukkuutta löytyy, he tuovat itse sen koteihinsa.

Minua kiinnostaa tietää teidän mielipiteitänne.

Millä vuosikymmenellä rakennetussa asunnossa asutte? Entä asuisitteko mieluummin vanhassa vai uudessa kodissa, ja miksi?

Kuvat: Lujakoti-asuntojen havainnekuvia

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN