10 minuutin siivoussääntö
Olen tässä pitkin syksyä valitellut, miten skeidasta meillä on koko ajan. Syy tähän on ollut aika yksinkertainen: ei ole tehnyt mieli siivota. Kun Alppu sotkee, me jotenkin annetaan itsellemme lupa myös jättää asiat ja astiat levälleen ja nopeasti ollaan ihan kaaoksen kauhuissa.
Meille on muodostunut iltaisin sellainen rutiini, että minä syötän Alpulle iltapuuron ja kylvetän sen. Sitten piehtaroidaan kolmestaan Alpun ja Tikin kanssa sängyssä puolisen tuntia – tunti. Tuo aika pitää sisällän muun muassa sen, että Alppu piiloutuu noin seitsemänsataa kertaa peiton alle ja sitten minä yllätyn, kun hän vetää peiton kasvoiltaan. Välillä Alppu myös harjoittelee kuperkeikkaan (on niin liikkistä, kun se lösähtää aina kumoon, kun se ei tajua sitä, että pitää vähän ponnistaa jaloillaan). Toisinaan on myös Ihhahhaa ihhahhaa, pepo -leikin aika. Jos Alppu oikein pirulliseksi ryhtyy, se kutittelee mun jalkapohjia (yleensä Tiki, tuo pieni paskiainen, mobilisoi Alpun tähän toimenpiteeseen). Tänään myös viimein keksittiin käyttää lapsityövoimaa, eli pyydettiin vuoron perään Alppu kävelemään kummankin selän päälle. On muuten parasta hierontaa ikinä!
No niin. Tämän jälkeen Tiki ja Alppu vetäytyvät nukutushetkeen Alpun huoneeseen ja alkaa minun oma aikani. Viimeiset puoli vuotta olen ajatellut, että tämä on pyhää aikaa, eikä minkään ikävän kuulu riistää sitä minulta pois hetkeksikään.
Ongelma on kuitenkin se, että vaikka mä kuinka yritän totutella tähän uuteen sotkuiseen kodin olotilaan, mä vihaan sitä. Mä kärsin siitä, se inhottaa mua, kotiin on välillä karsea tulla, kun tietää, että skeidaa on ympäriinsä. Olen pohjimmiltani aivan neuroottisen siisteyttä rakastava ihminen, minkä lasken ehdottomasti huonoksi puolekseni.
Niinpä Tiki sitten teki vienon ehdotuksen: mitä jos minä käyttäisin aina kymmenen minuuttia siihen, että siistisin yhden paikan sen jälkeen, kun pojat vetäytyvät nukkumaan. Nukutuksessa saattaa mennä tuntikin, eli tämä voisi olla reilu diili. Aluksi ajattelin, että minun aikaani ei mikään vie, mutta sitten kelasin, että no okei. Kokeillaan.
Nyt tässä parin viikon aikana olen huomannut, että kymmenessä minuutissa saa ihmeitä aikaan. Puuroinen keittö ja likaiset astiat yltympäriinsä asuntoa puhdistuvat, lelut siirtyvät lelukoppaan, eteisen vaatekaaos setviytyy. (Sain tuon tapahtumasarjan kuulostamaan siltä kuin olisin Tuhkimo-elokuvan kummitäti, joka heiluttelee taikasauvaansa. Siltä se tuntuu!)
Olen täysin amazed, miten en keksinyt tätä aiemmin. Kymmenen minsaa on siitä kiva, että se on lyhyt aika jonka tietää loppuvan. Siinä en saa koko asuntoa ikinä siivottua, mutta kun sen tekee joka ilta, perussiisteys on yllättävän hyvissä kantimissa. Ja sitten on kun siistiä, mä tai Tiki ei enää viitsitä jättää astioita, lehtiä tai vaatteita lojumaan sinne tänne.
Mä en voi uskoa, että kerroin teille nyt tästä oivalluksesta (jossa ei ole mitään oivaltavaa) mutta niin kummallista kuin se onkin, tämä on nostanut mun elämänlaatua valtavasti.
Millainen siisteystilanne teillä on?
Kuvassa: Otin joskus tuossa kesällä kuvan meidän olohuoneesta todisteeksi itselleni, että se oli niin siisti (ennen Alpun 1-vuotissynttäreitä meillä oli aina näin siistiä)
Muita hyviä pikku sääntöjä: