Ankara tilitys miehen riippuvuudesta
Se alkoi viattomana poikien Tallinnan-matkana. Elettiin syksyä 2012. Reissua suunniteltiin paljon, yllättävänkin intensiivisesti, mutten osannut olla silloin vielä huolissani. Matkan jälkeen miekkosten pikku harrastus ei kuitenkaan loppunut, vaan pikemminkin sai uutta pontta. Tässä vaiheessa en tajunnut, millainen riippuvuus miehelleni oli muodostumassa. Ensin sen parissa meni illat, jossain vaiheessa mies alkoi olla poissaoleva myös päivisin. Välillä puhuin sille pitkiä pätkiä, ja yhtäkkiä huomasin, että se oli ihan muissa maailmoissa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida.
Kun tapasin muita Tallinnan-matkalla olleiden kaverusten tyttöystäviä, me bondattiin sillä, miten suunnattoman ärsyttävää tämä miesten uusi riippuvuus onkaan. Kutsuttiin itseämme Tallinna-leskiksi.
Ei se pelkästään huono juttu ollut, eikä ole edelleenkään. Mies voi purkaa paineitaan ”harrastukseensa” ja se tuo usein iloa hänelle. Ja myönnän, että itsekin harrastan vastaavaa, mutten kuitenkaan samassa mittakaavassa.
Ajattelin aina, että aikanaan homma kuivuu kokoon, käyttö vähenee pikkuhiljaa. Ei vähentynyt. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, tilanne on eskaloitunut pahaksi. Äskettäin huusin ensimmäisen kerran miehelle: "Jos me joskus erotaan, pohjimmainen syy on tuo sun addiktio!”
Facebookin ryhmä-chatit. Niihin voi syntyä vakava riippuvuus.
En haluaisi tällä lailla julkisesti paheksua rakasta aviomiestäni, mutta mulla on semmonen tunne, etten ole ainoa, kenen läheisellä on tämä sama riippuvuus. Uskon, että Facebookin ryhmächatteihin voi jäädä koukkuun kuka tahansa: se ei katso koulutustasoa tai varallisuutta.
Aluksi miekkoset tosiaan vain suunnittelivat tulevaa Tallinnan-matkaansa chatissa. Kuitenkin matkan jälkeen nämä kymmenisen miestä alkoivat käydä siellä poliittisia väittelyitä, purkaa sydäntään ja referoida omaa elämää alkeellisimmissakin asioissa tekstin, kuvien ja videoiden avulla. (”Nyt mä kävelen tässä kadulla, nyt mä olen menossa vessaan…”)
Totta kai on ihanaa, että miehellä on hyviä ystäviä, joille voi puhua. Ja mä tajuan ryhmä-chattien koukuttavuuden, ilman muuta. On hirmu kivaa saada koko ajan elämään uutta inputtia, kuulla kiinnostavia mielipiteitä ja kavereiden päivittäisiä kuulumisia. On ihana lähettää vauvasta kuvia ja saada "oi miten söpö" -kehuja. Mulla on itsellänikin pari kolme aktiivista ja vuosia kestänyttä ryhmä-chattia menossa sekä Facebookissa että Whatsapissa. Muutama viikko ennen synnytystä alkoi uusi neljän naisen "Best Chät Ever", joka on antanut mulle paljon voimia tämän äitiyden alkupäivinä. On myös sellaisia ryhmä-chatteja, jotka ovat välillä tauolla, ja yhtäkkiä niissä taas leimahtaa keskustelu. Ryhmä-chatit on mahtavia.
Mutta ne on myös tuhoisan koukuttavia. Ja silloin, kun niiden kyttääminen menee live-kohtaamisen edelle, ollaan vaarallisilla vesillä. Yksi Tallinna-keskustelun leski sanoi, että sen mies saattaa jopa öisin herätä katsomaan, mitä chatissa on sanottu. Ei ole tervettä sellainen.
Äskettäin, kun kerroin innoissani tarinaa meidän vauvan kakkimisesta: "Kelaa, kolmas vaippa parin minsan sisällä!", Tiki naurahti ääneen. Ajattelin ylpeänä, että jes, kerroin hauskan jutun. Kun Tiki kääntyi, kävikin ilmi, että sillä oli puhelin kädessä ja se olikin nauranut jollekin chatissa sanotulle jutulle. Hävytöntä käytöstä!
Pahimpia on tilanteet, joissa Tiki kutsuu omia ystäviään meille kylään, ja sulkeuukin live-tilanteesta yhtäkkiä Facebook-chattaamaan, jolloin sosiaalisen tilanteen ylläpitäminen jää mun harteille. Äärimmäisen epäkohteliasta!
Etenkin nyt, kun on oma lapsi, olen alkanut tarkkailla omaa ryhmä-chattaamistani. Toki imettäessä saatan ryhmä-chatata jonkun verran, mutta esimerkiksi jos vauva itkee, mä laitan puhelimen pois. En halua, että mun poika joutuu kilpailemaan huomiosta Facebookin kanssa.
Mutta miten saisin tuon miekkosen uskomaan, että se ei saa chatata silloin, kun mulla on yksin vietetyn päivän jälkeen puheripuli, ja haluan kertoa kaikki mun ja vauvan kuulumiset?! Tai että se voisi kertoa ne vitsit ja käydä ne poliittiset keskustelut yhtä lailla mun kanssani?
Onko ryhmä-chatti-riippuvuudesta kärsijöiden läheisille jotain tukiryhmiä? Jos ei, niin voin alkaa ylläpitää sellaista. Sanon teille kaikille kohtalotovereille:
Ryhmä-chattien uhrit, sorron yöstä nouskaa!
Lue myös: