Bloggaajan eufemismi
Tickle Your Fancy -blogin Sara kirjoitti hyvän tekstin blogeissa esiintyvistä mainoksista. Olen samaa mieltä: blogiskeneen kuuluu tuotteiden mainostaminen samalla tavalla kuin vaikka mainokset kuuluvat aikakauslehtien sivuille. (Bloggaaminen ja toimittaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, niitä ei kannata sekoittaa toisiinsa.) Ilman tuloja kumpaakaan ei tehtäisi ammattimaisesti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sitä kutsutaan ansaintalogiikaksi.
Tärkeintä on kuitenkin se, että molemmissa mainonta on läpinäkyvää. Lukijan pitää saada tietää, jos hän katsoo tai lukee maksettua mainosta. Blogimaailmassa säännöt ovat olleet kohtuullisen selvät jo tovin, ja nyt Mainonnan eettinen neuvosto on alkanut antaa huomautuksia myös tubettajien piilomainonnalle. Se on hyvä se!
No mutta, tästä aiheesta tuli mieleen yksi blogiskenessä käytetty sana, joka ärsyttää mua. Se on kotiutuminen.
"Sohva kotiutui meille viikonloppuna." "Huulipuna kotiutui meikkipussiini." "Mekko kotiutui juhlia varten."
Lukijalle jää epäselväksi, onko tuote saatu vai ostettu. Usein kontekstista kyllä tajuaa, että bloggaaja on ihan ostanut sohvansa, mutta ei kuitenkaan aina. Etenkin, jos jonkun tosi suositun bloggaajan jutuissa joku esine kotiutuu, mua alkaa vähän epäilyttää.
Kun herkullisesta Jacky-vanukkaasta kirjoitetaan oikein tuotetiedot erikseen mainiten, on reilua kertoa postauksen lopussa lyhyesti ja ytimekkäästi "Jacky makupalat saatu blogin kautta", mikäli vanukkaat on annettu ilmaiseksi tuotetta edustavalta pr-toimistolta tai valmistajalta. Näin ohjeistetaan myös Toimituksen blogissa ja tämä käytäntö on aika lailla rantautunut blogosfääriin viime vuosina. (Jos tuote on saatu lahjaksi Irma-tädiltä, niin siitä ei tarvitse kertoa. Tai no tokihan siitä voi mainita, koska luultavasti Irmalle tulee hyvä mieli julkisesta kiitoksesta.)
Tai jos kotiutuminen ei epäilytä mua, niin ainakin siitä paistaa söpöstely. Aivan kuin ostamisen mainitseminen blogissa toisi tekstiin ikävän sivumaun, että onkin olemassa semmonen nihkeä elämää rajoittava asia kuin raha. Rahasta taas tulee mieleen se, ettei kaikilla ole sitä yhtä paljon, ja sekös vasta epämiellyttävää onkin. (Itsehän rakastan rahasta puhumista. Olen vanha kuponki-alma.)
Sitä paitsi kotiutuminen viittaa sairaalasta tai matkalta kotiin palaamiseen. Uusi sohva nyt ei suoranaisesti ole ollut missään huonekalujen sairaalassa hoitamassa umpisuolentulehdustansa tai huulupuna ei luultavasti ole käynyt itsekseen reissulla tyttöjen kanssa Tallinnassa ja sitten palannut arkeen.
No, nämä eivät ole ihan mustavalkoisia juttuja, ja musta tästä aiheesta olisi kiinnostava kuulla mielipiteitä. Pelkän tuotteen saaminen esimerkiksi testiin ei ole an sich maksettu mainos, ja kuten Sara kirjoitti, yksikään ammatikseen bloggaava ei lähde yhteistöihin pelkkää tuotepalkkioita vastaan. Mutta entä sitten ne, jotka eivät bloggaa ammatikseen?
Toivotteko te, että bloggaaja kertoo, jos hän on saanut ilmaiseksi postauksessaan esittelemänsä jutun? Miksi tai miksi ette?
Kuvassa ihmettelen Vallilan kirjaston vieressä olevaa uutta ja jokseenkin makaaberia seinätaidetta. Päälläni mulla on itse ostamani vaatteet mutta laukun sain äbältä synttärilahjaksi!