Elokuu ja ihmisten ilmat

elokuu.jpg

elokuu2.jpg

elokuu3.jpg

elokuu4.jpg

elokuu5.jpg

elokuu6.jpg

elokuu7.jpg

elokuu8.jpg

elokuu9.jpg

Elokuu, tuo kuukausien muotopuoli, jolloin ihminen ei tiedä, kuuluuko jo olla normaali työssä käyvä sivistyksen lähettiläs vaiko möngertää hävyttömässä mökkilookissa pusikoissa. 

Elokuun alussa Alppu täytti kuusi kuukautta ja ryhtyi entistä iloluontoisemmaksi naureskelijaksi. Hänen repertuaariinsa nousi myös twerkkaus kontallaan. Otti oppia Kiasmassa esitetystä paljon paheksutusta videosta, jossa feikkisaamelaisasuiset naikkelit twerkkaavat. (Se on niin hypnoottista, että tekisi melkein mieli pukea Alppukin feikkisaamelaisasuun, jotta kotona olisi aina oma show.) Alppu on saanut myös tärkeän opin elämästä: välillä kun haluat eteenpäin, joudut taaksepäin ja lopulta itket nurkassa. Jotkut kutsuvat tätä vauvan ryömimään opetteluksi, minä kutsun sitä elämän realiteeteiksi.

Lisäksi Alppu jatkoi syömisharjoitteitaan. Nimenomaan harjoitteita.

Mitäs minä sitten tein? 

Catch uppasin

Keskikesän jälkeen on mukavaa räpiköidä itsensä ihmisen näköiseksi ja tavata kaikkia kavereita, joita ei ole mökkeilyrupeaman takia nähnyt. Tapasin Helsingissä erästäkin Lissabonin mujeria. Juotiin halpaa viiniä Coronan terassilla ja räntättiin miehistä, tietysti.

Elin kuin normaali

Tikin äiti oli meillä muutaman päivän, ja luonnollisesti käytin tämän hyväkseni jättäen beebon sen hoteisiin. Niinpä sitä vain käytiin juomassa työkaverin läksiäisskumppaa Töölönlahdella ja bodypumpissa riuhtomassa.

("Bodypump on kaikkein hirvein liikunnan muoto. Miks sää teet semmosta ittelles?" kysyi Laura. Hän on täysin oikeassa. Mutta kun liikuntamahkuja on viikossa 1 tai 2, niistä minuuteista on otettava kaikki irti, ja ilmeisesti se tarkoittaa mun mielestäni jonkin asteista itsensä kiduttamista.)

Hortoilin näyttelyissä

Se on kuulkaa niin, että taidenäyttely viikossa pitää ihmisen sielun pölyttömänä. Jos joku mun frendsku jäisi nyt äikkärille, ostaisin sille Museokortin babyshowerlahjaksi. (Ja tärkeintähän on ne museokahvilat.)

 

Ps. Musta tuntuu, että mun uusi voimakuva on tuo alimmainen kuva. Aina kun näen siskoni Sofian antaumuksellisena grillimestarina meidän mökin pihassa, mua alkaa jotenkin hymyilyttää. (Sori Sofia, oli pakko julkaista tuo.)

 

 

Edelliset kuukausikoostehorinat täällä:

Paras tammikuu naismuistiin

Huuruinen helmikuu

Helpottava maaliskuu

Huhtikuu, ah!  

Toukokuun herätys

Kesäkuu hujahti

Heinäkuu lompsis

 

 

 

Previous
Previous

Niksipirkka: Vauva kaapissa

Next
Next

Ravut kertovat toivosta