Elokuun sekoilua

Vauvamme elää käänteentekeviä aikoja: oppi kääntymään.

Elokuu on ollut sopivanlaista säätöä ja sekoilua.

Esimerkiksi torstaina mulla oli varattuna hammaslääkäri Kalasatamassa kello 9. Optimistina ja optimoijana suuntasin pyöräkellariin kello 8.45. Molemmat kumit tyhjät!!!!

Nopea pohdinto, MITÄ MÄ TEEN! Näin Alpun 20-tuumaisen pyörän. Jackpot! Pian viiletinkin jo Hermannin pitkää mäkeä alas kohti Kalasatamaa pikkupyörän päällä. Nolotti, mutta oli wörtti. Odotusaulassa olin kello 8.57. Takaisin talutin, sillä oli ylämäki.

*

Heinäkuussa en tehnyt mitään hommia, ah oli niin ihanaa vain lööbailla menemään. Olin välillä kokonaan pois somesta, välillä oli hauska hassutella insta stooreihin ja sitten kirjoittelin tänne blogiinkin sellaisella ajatuksella, että jonnekin pitää saada tämä ihana fiilis talteen.

Nyt elokuussa sen sijaan on ollut muutamia hommia, ja Tiki onkin tosi ihanasti aina sunnuntaisin ottanut nuo lapsoset ja vienyt puistoon, niin minä olen laittanut ranttaliksi. Kaikenlaista kolumnia, somehommaa ja muuta rojektia on saatu tehtyä. Nyt kalenteri on taas vähän tyhjempi, mikä on kivaa, koska ennen kaikkea ihminen on tässä äitiyslomalla. Siinä ei jaksa miettiä muita dediksiä kuin sen, koska pitää ilmoittautua vauvauintiin (Hanne, koska me ilmoittaudutaan?!) tai minä päivänä tässä oli kenenkin kanssa lounas.

Olen lounastellut kesäkahvila Kumpussa uuden (äiti)ystäväni Heidin kanssa, käynyt paljon opintovapaalla olevan Niinan kanssa lounailla (Kurvin Bistro Koi on muuten ihana lounassushipaikka, mahtuu myös helposti vaunuilla!). Yksi päivä istuin Kiasman kahvilassa kolme tuntia Hannen, Merjan ja Satun kanssa. (Juhlittiin Satun Hilduria, se on myynyt jo 40 000 kappaletta!!!)

*

Alpun eskari on alkanut. Se ei hirveästi eroa päiväkotiarkeen verrattuna, sillä paikka on sama ja aikuisetkin jo tuttuja. Hommat ovat lähteneet hyvin käyntiin. Joskin semmosta pientä väsymystä olen huomannut pikku esikoululaisessa. Minä haluaisin käydä kaikenmoisilla retkillä nyt, kun on lämpimät säät, mutta toinen haluaisi levätä. Ollaan käyty kyllä Korkeasaaressa ja Suomenlinnassa, mutta nyt pitää yrittää vähän elää rauhallisemmin ja kuunnella lapsosten toiveita.

(Mulla on tietty paljon energiaa nyt, kun nuo kaksi vanhempaa ovat päikyssä arkipäivät.)

Välillä ollaan Tikin kanssa jakauduttu niin, että mä otan Puten ja Didin ja Tiki ottaa Alpun. Sitten nuo saavat kahdenkeskeistä aikaa, ja mä pystyn antamaan kunnolla huomiota Didierille, joka on välillä kyllä aikamoinen ketku. Mutta niin hirveän suloinen. Hän löysi Hermannin kyläjuhlilta kadulta “puhelimen” (alla kuvassa, tommonen ledivalojen kaukosäädin), jonka kanssa hän on soitellut ystävilleen, kuten Annille ja Renelle. Välillä hän on pelannut.

Yksi lauantai menin Didin ja Puten kanssa Natan pojan 2-vuotissynttäreille, Alppu ei suostunut tulemaan, koska “siellä on vain pieniä”. Mutta Didi nautti valtavasti, pärskytteli altaassa, kasteli Natan kukkia ja söi kolme lastenhodaria (sori Nata, meiän seurue imuroi aina huolella). Olen muuten huomannut, että vaikka useimmat ystäväni ovat supervieraanvaraisia, niin Nata on jotenkin sitä potenssiin sata. Heidän luona on aina semmoset kestitykset ja huomionottamiset (“voin pidellä sun vauvaa, ota sä rennosti, mun faija voi viedä sen vaunulenkille”), että sitä lähtee sielunsa ja ruumiinsa ravinneena kotiin.

Kerran olen käynyt terassillakin! Tosin silloin mulla oli vauva mukana, joten piti lähteä jo joskus kasin maissa kotiin. Mutta nyt on Vallilan Femton korkattu!

Kesä on jatkunut vielä aivan täysillä. Niinpä ollaan tehty paljon kesäjuttuja. Käyty uimassa meressä ja maauimalassa, syöty naapurien kanssa pizzaa ulkona, pikniköity, vedetty jäätelöä ja istuttu Taiteiden yönä Paavalin kirkon pihalla kuuntelemassa Pikku Kakkosesta tuttua Tuomoa. Didi jammaili menemään eturivissä, Alppu ei niin välittänyt.

Toki päiväkodin alkamisen jälkeen molemmat lapset ovat ehtineet olla jo hetken kipeinä, mutta etenkin tuo 6-vuotias alkaa olla jo tosi helppo kipeänä olija. 3-vuotiasta joutuu hieman vielä kaitsemaan.

Kotona on aika kuuma, yöt ovat tukalia ja vauva nukkuu pelkässä vaipassa. Mutta muuten minä kyllä nautin tästä pitkästä kesästä. Lauantai-iltana istuttiin Tikin kanssa kahdestaan meidän parvekkeella ja juotiin viiniä pimeässä lämpimässä illassa. Juteltiin syyshaaveista ja fiilisteltiin, miten ihania meidän lapset on.

Tiedossa on yhtä paljon säätöä ja sekoilua kuin kesälläkin, ehkä vähän enemmänkin, eli just sopivasti.