En pidä minään: han- ja hän-pääte
Terveisiä Pohjois-Pohjanmaalta ja Lapista, eli Rukalta ja Sallasta. Olen täällä työmatkalla, ja meno on niin lungia, ettei täällä paljoa ehditä mitään blogeja päivitellä.
Semmonen pikainen asia tuli kuitenkin mieleen kertoa teille, että elämässäni suurta vaikeutta ja harmia aiheuttavat han- ja hän-päätteet. Mielestäni ne ovat passiivisaggressiivisuuden huipentumia, joista tulee sellainen olo, että tuo yrittää manipuloida minua tekemään jotain, mitä en todellakaan halua tehdä. Johan on markkinat!
Mieli tutisee ja järkkyy, kun minulle sanotaan:
Seuraathan jo somessa!
Tulethan toisetkin?
Asiahan on näin.
Minähän sanoin.
Ymmärräthän että...
Ollaan kilttejä toisiamme, joohan?
En ymmärrä, mitä noilla päätteillä tuossa halutaan hakea! Tai ymmärrän. Näennäsitä rentoutta ja kohtelisuutta, mutta pinnan alle piilotettua, vapaaksi rautakahleistaan havittelevaa aggressiota ja pakottamista. Joskus han/hän on myös pätemistä tai lässyttämistä, mitkä nekin ovat täyttä kielen ja mielen saastuttamista.
Paljon mieluummin otan asian suoraan ja rehellisesti imperatiivi- tai indikatiivimuodossa ilman han/hännää. "Seuraa somessa" ja "Asia on näin". Tällainen puhuttelu tuntuu paljon selkeämmältä, mukavammalta, vähemmän hyökkäävältä.
Han/hän-pääte saa mut joka kerta ahdistumaan. Mutta minähän en taivu. En koskaan. En seuraa, en tule, asia ei ole niin, minua ei kiinnosta mitä sanoit, en ymmärrä ja ei olla kilttejä, ollaan mulkkuja!
Olettehan samaa miletä!
Tiedä myös muut minun melko käsittämättömät ja kohtuuttomat mikrokaggression kohteeni.
Millainen sairas ihminen jättää veitsen näin?
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN