Häihin lapsia vai ei? Ihan sama.
Olin toissa viikonloppuna Joensuussa ystävieni Antin ja Millan häissä. Vanhana Joensuun rakastajana jo pelkästään se, että juhlat sijaitsivat Joensuussa, sai mun sieluni laulamaan hoosiannaa. Mulla on tapana ajautua hääjuhlissa jonkinmoisiin tiloihin. Tunnelma on niin iloinen, ihmiset ovat niin kauniita, kaikki on niin suloista.
Nämä häät pidettiin vanhassa villassa, joka oli koristeltu pieteetillä. Mun oli vain pakko räpsiä kaikesta mahdollisesta valokuvia, koska en selvästikään ole mikään Nuuskamuikkunen, joka osaisi kätkeä kaiken sydämeensä. Mun pitää kätkeä kaikki muistikortille.
Nykyään, kun on oma beebeli, sitä ajautuu aina käymään tämän (jo luultavasti monien mielestä väsyneen ja tuhat kertaa käydyn) keskustelun: Kutsutaanko häihin lapsia vai ei?
Näihin häihin Alppu oli tervetullut, mikä mahdollisti mun osallistumiseni (Antti ja Milla ovat inan verran enemmän Tikin kavereita, joten jos olisi ollut lapsettomat häät, Tiki olisi saanut etuajo-oikeuden).
Lapset oli huomioitu hirmu ihanasti, heille oli esimerkiksi tarjolla terveellisiä hedelmäkarkkeja, ja paikalla oli (tyylikkäitä) leluja. Huomasin kuitenkin, että yksivuotiaan kanssa häiden juhlimen koostui pitkälti siitä, että kavuttiin portaita ylös ja alas ja vähän ylös ja sitten alas. Näin koko ajan päässäni uhkakuvia siitä, kun joku tekee omatoimilävistyksen korkokengällään taaperon ihoon, joten Alppua ei voinut päästää hetkeksikään silmistään.
Silloin, kun mulla ei ollut vielä lapsia, mä aina häissä katselin vähän säälien niitä äitiraiskoja, jotka tihkusateessa hytkyttävät lapsoaan ulkona. Nyt mä olin se mujer. Toisaalta, koska tunnelma oli niin mainio, olin koko ajan hyvällä tuulella, joten en kaivannut kenenkään säälivää katsetta.
Silti on sanottava, että kun yksi parhaista ystävistäni menee nyt huhtikuussa naimisiin, ilahduin syvästi, kun kutsussa luki: "Juhlimme aikuisten kesken." Ah! Nyt ei ole pienintäkään painetta ottaa todleria juhlimaan. Alppu menköön vaarinsa luo hoitoon, ja me päästään Tikin kanssa nauttimaan molemmat aikuisten häistä.
Ennen kuin sain lapsen, ajattelin, että "juhlimme aikuisten kesken" olisi jonkinmoinen loukkaus lapsiperheille. En ajattele enää. Mun mielestäni se on vain upea vastuuvapauslauseke lapsesta, se ulkopuolinen ääni, joka sanoo sille mielessä kuiskivalle Sirpa Selänteelle, että lapsi hoitoon, nainen juhlimaan.
Kun me mentiin naimisiin Tikin kanssa vuonna 2014, meidän häät olivat myös pelkästään aikuisille (lukuun ottamatta mun alkaikäisiä pikkusisaruksia). Koin tästä suuria tunnontuskia, koska yhdet mun ystävät eivät esimerkiksi päässeet juhliin, koska he eivät voineet jättää tuolloin lastansa hoitoon. Onneksi nämä mun ystäväni eivät millään lailla harmiteleen tai ärsyyntyneet meidän lapsia syrjivästä kutsupolitiikasta.
Sinällään mä ymmärrän, kun sanotaan, että on häät ovat perhejuhla, ja lapsen nauru kuuluu sinne. Itsellänikin on lapsuudesta ihania muistoja häistä. (Sain esimerkiksi kahdeksanvuotiaana morsiuskimpun kiinni. Tuli varmasti toiveikas olo muille naisille!)
Lapsen äitinä olen totta kai sitä mieltä, että lapset kuuluvat elämään ja heidän pitäisi olla tervetulleita miltei kaikkialle. Vauvojen ja lasten syrjintä on pohjimmiltaan äitien ja isien syrjintää, mistä olen paasannut aikaisemminkin.
Mutta sitten taas, kun yhden häävieraan "hinnaksi" tulee noin 40–50 euroa, ja jos ystävillä on monia lapsia, niin pitää oikeasti alkaa harkita lasten kutsumista. Lisäksi moniin juhlatiloihin mahtuu istumaan rajallinen määrä ihmisiä. Tällöin lapsen kutsuminen voi tarkoittaa sitä että on pakko jättää kutsumatta joku vanha ystävä.
Sitä paitsi joskus häät alkavat niin myöhään, että lasten nukkumaanmenoaika tulee nopeasti. Tällöin morisuspari ikään kuin missaa lapsen vanhempien bailupanoksen. Ja häissä tarvitaan kaikkien jorauspanosta!
Ja loppujen lopuksi mun mielestä on ihan ok, että on olemassa tilaisuuksia, joihin vauva tai lapsi ei istu. En mä töihinkään lastani ota (onneksi!).
Totta kai lapsen voi jättää kotiin, vaikka hänet olisikin kutsuttu juhliin. Mun horinan pointti on kuitenkin se, että mua itseäni ei haittaa tippaakaan se, jos saan kutsun häihin, jotka ovat vain aikuisille tarkoitetut. Itse asiassa saatan olla tästä oikein tyytyväinen. (Mua tosin ei haittaa myöskään se, jos hääkutsu on vaikka vain mulle eikä Tikille, oon aika liberaali näissä: jokainen kutsukoon ne tyypit, ketkä haluaa tai mahtuu jne.)
Jos postiluukusta tupsahtaa hääkutsu, siitä kannattaa olla pelkästään iloinen ja riemuissaan, oli kutsun "ehdot" mitkä hyvänsä. Joten näin lapsen vanhempana annan "siunaukseni" teille kaikille hääpareille, jotka mietitte, kehtaatteko olla kutsumatta lapsosia häihinne: kyllä kehtaatte!
Oletteko olleet enemmän lapsellisissa vai lapsettomissa häissä?
En olekaan pitkään aikaan mainostanut Juliaihmisen FB-sivua. Nyt mainostan: Mene ja tykkää!
Katso myös: