Helsinki, je t'aime

Helsinki on mieletön kaupunki. Täällä törmää koko ajan hauskoihin pieniin juttuihin. Tai omituisiin.

Yksi päivä Kumpulassa mua vastaan käveli todella synkästi eteenpäin tuijottava mies, joka oli liimannut valkoisella jeesusteipillä suunsa umpeen.

Pidän myös myös sanavalmiista rantojen naisista, jotka virkistävät uneliaan iltapäivän tunnelmaa (esimerkiksi vihjaamalla oman aviomiehen rietasteluista).

Ja kutosen ratikassa matkaavasta eu-kriittisestä naisesta, joka aina yrittää pummata euroa.

Mua ilahduttaa tuntemattomien ihmisten kirjoittamat lappuset. Etenkin jos niissä on orastavan romanssin tuntua.

Ja sähkökaapit (eli jakokaapit), ne ovat antaneet monia ilon hetkiä (ja niitä on kuulemma maalattu ennätyksellinen määrä tänä kesänä). Jokaisen kuvan takana on jonkun ihmisen tarkkaan mietitty visio.

On ilahduttavaa, kun aamuisin bussi numero 58:ssa matkaa usein sellainen hieman eksentrinen nainen, joka valitsee "uhrin" ja alkaa jutella tälle. Välillä se laulaa, esimerkiksi syntymäpäivälaulua. Kerran sillä oli mukana kattila, josta se tarjosi ihmisille puuroa kauhalla.

Tykkään sedistä, jotka yrittävät avata vähän kömpelösti keskustelun. 

Ja pelottavan näköisestä miehestä, joka lähestyi mua kulmat kurtussa Vaasankadulla ja kuiskasi nopeasti: "Uskotko Jeesukseen? Kannattaisi."

Pidän niistä lukuisista vanhuksista, jotka toivottelevat hisseissä, metroissa ja suojatiellä mulle ja vauvalle Jumalan siunausta.

Rakastan Jätkäsaaren Pissaavaa poikaa ja Vaasankadulla yhdellä katolla hengailevia valkoisia hevosia.

Helsinki ei ole mikään kylmä suurkaupunki. Kun täällä viettää tarpeeksi aikaa, alkaa tuntea paikalliset hahmot kuin pikkukylässä. Oikeastaan Helsinki on rykelmä hauskoja pieniä kaupunginosia, joissa jokaisessa on omat karaktäärinsä ja nähtävyytensä.

Tällaiset pienet jutut saavat mut rakastumaan Helsinkiin aina vain enemmän.

Mitkä jutut on parasta teidän kotikaupungissanne?