Hitaat hyvästit Salama Se Kuinille

Alpun Autot-vaihe on kestänyt jo muutaman vuoden. Kuitenkin kaikkein suurin hype on tapahtunut 3–4 vuoden välillä. Autoista tuli supertärkeitä, ja hän on leikkinyt niillä joka päivä.Ja mikä sairainta, autoista on tullut myös minulle tärkeitä. Siis nimenomaan noista Disneyn autohahmoista, etenkin pienestä metallisesta Salama McQueen -autosta.Ostimme tämän kyseisen metalliauton muovisen tilalle heinäkuun 2019 alussa Oulun Prismasta. Olimme menossa Hailuotoon, ja Alppu oli jo monen päivän ajan itkenyt muovisen Salama McQueenin perään (joka katosi Kokkolassa, mutta joka tosin löydettiin myöhemmin matkatavaroiden joukosta). Hellyimme ja ostimme uuden, metallisen eli paremman!Ja miten suloisen intohimoisesti Alppu alkoi autollaan leikkiä. Aluksi myös auton muovipakkaus oli äärimmäisen tärkeä, sehän oli Salaman koti!Viime kesä ja syksy tosin puhuttiin SAMALA SE KUINISTA. Kuitenkin jossain vaiheessa joulukuun tienoilla Alppu oppi sanomaan Salama, ja kun hän oli joululomalla katsonut tarpeeksi monta kertaa Autot-elokuvia, minun järkytyksekseni hän alkoi puhua viileästi ihan vain "MäkKuiinista". ???!!! Siis sukunimellä! Sillä lailla samalla tavalla kuin ala-asteen lopussa olevat ihmiset alkavat kutsua toisiaan. "Viitanen."Shokki.Olemme leikkineet satoja, ehkä tuhansia kertoja sitä, että Salama kaivetaan hiekkaan ja löydetään. Ja kaivetaan, ja löydetään.Ja kuinka monen monta kertaa olen kuvitellut, että nyt se ei enää löydy millään ilveellä – pahin on tapahtunut, se on kadonnut!Esimerkiksi viime kesän Hippaloilla Alppu heitti Salamansa pusikkoon, ja me etsimme sitä itku kurkussa yli puoli tuntia. Luovutimme jo kerran, mutta sitten ajattelin, että ei. Se on löydettävä. Palasin etsimään, ja lopulta löysin! Ja olimme niiiin iloisia.Toisen kerran olen kävellyt 20 minuutin lenkin Tammisaaressa etsien "pudonnutta" Salamaa, joka lopulta löytyi lastenvaunujen alaosasta.Salama on kadonnut lukuisiin hiekkalaatikoihin, rannalle, metsään, puistohin. Mutta aina se on löydetty.Salaman kanssa on reissattu Oulussa, Mikkelissä, Turussa, Tampereella, Vehmersalmella, Siilinjärvellä, Tammisaaressa. Salama on nähnyt museoita, kahviloita, leikkipaikkoja. Se on ollut myös monena maanantaina päiväkodissa (silloin on aina lelupäivä).Salama on ollut unikaveri monena yönä. (Joskin unikaverit vaihtelevat suuresti.)  Salamaa on maalattu, paiskeltu, liattu ja pesty. Salama on uiskennellut Lammassaaren pitkospuiden viereisellä meressä, Tiki on sukeltanut sen meidän rannasta parin metrin syvyydestä. Salama on nähnyt ja kokenut niin paljon! Se on ollut läsnä arjessa ja juhlassa.Hetki sitten kirjoitin vanhemmuuden fyysisyydestä ja siitä, miten luultavasti jonain päivänä tulen kaipaamaan sitä. Kommenttikentässä puhuttiin siitä, miten on jopa vähän rasittavaa, kun naiset ja äidit voivottelevat, miten voi voi kun aika kuluu ja lapset kasvaa.Minusta on ihanaa, että Alppu kasvaa ja kehittyy! Mutta on silti sanottava, että Salamasta luopuminen tuntuu yllättävän haikealta. Nimittäin yhtäkkiä Salama ei ole enää ykkönen. Nyt Alppu on ihastunut legoihin, erityisesti Ninja Go -legoihin ja sellaiseen Batman-legoukkeliin. Hän haluaa roudata niitä joka paikkaan ja fantasioi uusista pikkulegoista.Tuntuu, että vasta saimme kaikki Salaman kaverit kokoon (ostimme niitä pikkuhiljaa Vallilan Fleasta – suosittelen kaikille, halpoja Disney-autohahmoja ja paljon muita hyviä kierrätettyjä leluja). Ja nyt yhtäkkiä autoinnostus alkaa olla takanapäin. Toki Salamalla edelleen leikitään ja elokuvia katsotaan, mutta enää se ei ole the one and only, ykköshahmo, jonka on oltava aina ja kaikkialla mukana.Sellaista se on, vanhemmuus on luopumista. Esimerkiksi pienestä punaisesta metalliautosta.Kuvat: Selasin kuvia ja poimin Salama McQueen -aiheiset. Bongaa myös yksi selkäkakka kuvista.Lue myös:Pahvilaatikko on aarreVanhemmuus on kovin fyysistäUni ei tule ilman unikaveria