Joulu 2022

Jouluaattona meidän oli tarkoitus mennä Sofian ja Sampon uuteen kotiin juhlimaan. Ei menty, sillä olivat vatsataudissa. Tämä oli tietenkin valtava tragedia, sillä Sofia ja Sampo olivat puunanneet, koristelleet ja kokanneet 15 ihmiselle koko viikon.

Sofia laittoi viestiä:

”Se on sit vaan Ryhmä hauta.”

Tähän sukumme savolainen vastasi:

”Se on yhdyssana.”

*Puten ekan joulun kunniaksi otin valtavan määrän ihania kuusikuvia hänestä. Tämän kauniin villapaidan hän sai Kirsikalta.*

Päädyimme viettämään aaton Lotan perheen luona ja joulupäivät äbälässä, jossa meidän perhe myös majoittui. Oli aivan ihanaa!

Mun suosikkiperinne oli jouluaaton kävely äbän kanssa niiltä Lotan luo. Aurinko paistoi, pieni pakkanen puri ja suurin osa vastaantuloijoista oli selkeästi kävelemässä joulurauhanjulistukseen. (Mulle tulee siitä mieleen aina semmonen zombie-meininki, kun yhtäkkiä joka puolelta Turkua vaeltaa hitaasti ihmisiä yhteen paikkaan.) Olo oli onnellinen.

Me katsottiin julistus Lotalta, juotiin glögiä ja syötiin torttuja.

Jouluaattona yksi pienistä serkuista tonkimalla tonki mantelin puurosta.

“Se oli työvoitto”, Tiki kommentoi.

Hän selitti Alpulle, että tämä oli hieno osoitus siitä, että oma onni on itse haettava.

Puuron jälkeen me käytiin viemässä vähän lahjoja Sofialle ja vietiin kynttilä mamman ja papan haudalle. Oli kaunista.

Minä pidin instataukoa (hyvä minä!) ja luin yhtä tosi kehutua kirjaa koko joulun. Ikävä kyllä se oli mun mielestä aivan paska, pelkkää miehistä jorinaa, ja jälkikäteen ajattelin, että olisinpa käyttänyt tämän ajan instaa selaillen!

Yksi mun ystävä piti niin ikään ig taukoa, hänkin huonolla menestyksellä:

”Murhainfo on korvannut instan mun ruutuajassa.”

Läpi joulun Didi ja hänen 4-vuotias serkku onnistuivat liittämään jokaiseen joululauluun jonkin ihmisen eritteen tai kaasun.

“Tip tap ti pe ti pe pissa

Tip tap kakka”

Heillä on sellainen tapa, että toinen aloittaa hokeman, toistaa sitä ja sitten toinen yhtyy siihen ja sitten hoetaan:

“Pölö pölö pissii!”

Muutenkin typyjen puheet olivat omanlaisiaan. Didi muun muassa kertoili: ”Pulivuori turkautui.”

Tänä jouluna lahjojen avaamisen odottaminen alkoi olla lapsille jo aivan silmitön koettelemus, Alppu aivan tärisi odotellessaan, että koska koska koska. Ja tulihan se sieltä, kalojen jälkeen. (Tehtiin niin, että ekat kaksi lahjaa sai avata alkupalan jälkeen, loput pääruoan jälkeen.)

Olin tilannut Alpulle Nintendo Switchin, sillä niin monella hänen kaverillaan on se.

(Ja okei let’s face it, oikeasti halusin päästä itse pelaamaan. Ja ollaankin vedetty jo Mario Karttia rystyset valkosina. Mun lapsuuden parhaita muistoja ovat se, kun pelattiin sisarusten kanssa ensin kasibittisellä Nintendolla Mariot läpi, sitten myöhemmin pleikalla Crash Bandicoottia. Niin tietenkin haluan verestää tätä pelaamista. Tasohyppelyt on mun suosikkeja. Saa suositella, jos tietää jotain hyviä Nintendo-pelejä!)

Didi sen sijaan oli joulukuun ajan toivonut ”PROUSENIA”.

Mulle oli mysteeri, mitä tällä tarkoitetaan. Siis jotain Frozen-kamaa, mitä?

Sitten kävi valtava tuuri ja sain Disneyltä pr-lähetyksen, jossa oli sekä Elsa- että Anna-nukke (!!!!). Niinpä annoin ne joululahjaksi Didille, ja hän oli aivan haltioitunut. Että kiitos vain Disney!

On ollut niin huvittavaa nähdä, kun Elsasta saa painamalla semmosen 18 sekunnin pateettisen sikermän kuuluviin, ja sitten Didi laittaa PROUSENIN soimaan, silmät kiinni ja tanssii antaumuksellisesti sen tahtiin. Hänestä oikein näkee, miten hän vaeltaa jään ja lumen maailmassa hiukset tuiverrellen tuulessa.

No niin. Sitten koitti Tapaninpäivä. Tapani mukaan heräsin aamulla oksentamaan.

(Tasan, siis tasan vuosi sitten tein ihan saman. Aloitin Tapaninpäivän vatsataudilla.) No mutta, tällä kertaa oli kuitenkin luksussairastamista, sillä isommat lapset olivat mun äidin ja hänen miehensä kanssa hurvittelemassa. (Kuten kerroin Ylen kolumnissa, he veivät isot lapset kiipeilemään ja pienemmät Leo leikkimaahan.) Tiki oli Puttelon kanssa, joten minä sain rauhassa oksentaa. Siis miettikää, kolmen lapsen Äiti saa sairastaa rauhassa.