Joulu 2023

Tultiin tänään Turusta kotiin. Aatto isosiskolla, joulupäivä pikkusiskolla ja tapaninpäivä äbän ja Juhan luona. Oli niin ihanaa.

Muutamia kohokohtia:

Aatonaattona tapasin lapsuuden ystävääni, käytiin pizzalla ja viinillä. Musta tuntuu, ettei olla oltu ilman mun kolmea lasta aikoihin missään, ja oli aivan älyttömän ihanaa jutella pitkään ja keskeytyksettä. Puhuttiin vanhempien vaikutuksesta omaan persoonaan, siitä miksi rahan kerääntyminen vääriin paikkoihin on kammottavaa ja tietty ihmissuhteista. Tämä tuli tarpeen.

Jouluaattona kävelin äidin kanssa tapani mukaan heiltä siskon luokse, noin kahdeksan kilometriä. Se on hauska reitti, sillä siinä mennään vastapalloon joulurauhan julistukseen vaeltavia ihmisiä. Ja kuten aina, näin taas Turun-tuttuja matkalla.

Rakastan sitä kello 12 hetkeä, kun on katsottu Lumiukko loppuun, ja alkaa joulurauhan julistus. Lotta keittää glögit ja tarjoilee mielikuvituksellisia aperitiiveja (tänä vuonna söpöt porokeksit!). Mika Akkanen julistaa vanhalta suurtorilta. Porilaisten marssi soi. Siinä on tunnelmaa. Sen jälkeen keräännytään joulupuurolle, tänä vuonna L sai mantelin.

Puuron jälkeen pakotin perheeni nopeaan potrettiin kuusen edessä, erityisen ilonen olin jouluasusta, jonka löysin nuorimmaiselle 6 eurolla Metkasta. Punaiset housut ja henkselit sekä valkoinen kauluspaitabody. Oli söpö! Ja napit auki näytti turkulaiselta perunanmyyjältä, Rainiolta, jolta me ostetaan aina kesäisin perunat.

Nukutin tämän jälkeen nuorimmaisen vaunuihin. Ei meinannut nukahtaa alussa, mutta sitten lauloin sille Maa on niin kaunis ja Tulkoon joulu. (Jota ei voi tänä jouluna kuunnella ajattelematta Palestiinan kansanmurhaa. Se on hirvittävää.) Olin siitä surullinen mutta olin myös onnellinen, sillä juuri sillä hetkellä mulla ja perheellä oli kaikki niin hyvin.

Musta on niin ihanaa kokoontua ison suvun kanssa. Otto on tosin Jakartassa, mutta tulee käymään Suomessa tammikuussa UM:n koulutuksessa. Muuten meitä oli kolme lasta ja puolisot sekä kaikki kahdeksan lastenlasta. Eli paljon!

Lapset alkoivat olla lahjojen suhteen aika malttamattomia. Juuri kun oli aikeissa laulaa joululauluja, Joulupukki pyyhälsi ovesta! Antoi jokaiselle yhden lahjan, loput sitten illalla. Mä sain Finwatch-lahjoituksen, Alppu Hurja jengi -kirjan (jotka on muuten loistavia tommosille ekaluokkalaisille, joita pitää motivoida lukemiseen, hauskat juonet ja vähän tekstiä per sivu), Putte patukan ja Didi askareltavia joulukoristeita, joita ryhdyttiinkin sitten tekemään.

“Tehkää te loppuun, me mennään nyt leikkimään Ranskaa”, hän huikkasi hetken askaroituaan. Selevä!

Vähän joulukaffetta ja torkkumista, sitten alkoikin jo illallisen viimeistelyt. Mä sain tehdä rosollia, kuoria lämpimiä porkkanoita ja perunoita. Musta semmonen on hauskaa puuhaamista, kun päävastuu oli siskolla ja sen puolisolla. Voi että mä arvostan sitä, että me saadaan olla aatto tuolla!

Illallispöydässä tunnelma alkoi olla jo kovin tiheä, mutta pidettiin pintamme ja annettiin lasten kärsiä valtavasti: syötiin sekä alku- että pääruoka ja vasta sen jälkeen sai avata lahjat. (Joskin pakotettiin ne tekemään meille pieni joulushow sitä ennen, vetivät räpin.)

Ja sitten niitä lahjoja!

Alppu sai kauan haaveilemansa Minecraft-pelin, mun suosikki oli Cocopops-murot, Didille tilasin Prinsessa-lehden ja sitten lapset saivat myös yöpaidat. Äbä ja Juha veivät nuo serkukset lahjaksi Irti maasta sekä Leo Leikkimaahan tapaninpäivänä. Alan olla tyytyväinen siihen, miten vähän lahjoja meillä nykyään on. Siis maltillinen määrä. Me ollaan huomaamatta vaivuttu esimerkiksi sellaiseen, että kummit eivät lahjo kummilapsiaan jouluisin. Mä ostan niille synttärilahjat, mutten joulu. Ja saman tekevät toisinpäin, se on kiva.

(Nytkin ollaan menossa yhden kummitytön kanssa Talvisirkukseen, toisen vein joulukuussa katsomaan Saiturin joulua balettiin.)

Joulupäivä vietettiin Sofian luona. Naurosin niin paljon, kun Sofia ja Sampo olivat päättäneet tehdä The Bearin mukaan 7 fishes. Kuvasin siitä episodista videon instaan. Suosittelen katsomaan, kaikki jotka olette katsoneet Bearin kakkoskauden. (Ja jos ette ole, niin katsokaa, se on upea!)

Didi-rassulle nousi kuume, ja hän vähän nuupahti iltaa kohden. Voi pikkuista!

Mutta ruoat olivat loistavat, tunnelma lämmin ja erityisenä hauskuutena oli ohjlemanumero, jossa kaikki saivat raaputtaa Luontoarvat ja Sofia ja Sampo julistivat, että kaikki mitä voitetaan, he laittavat tuplana lahjoituksen Lääkärit ilman rajoja -järjestölle Palestiinaan. No, voittoa kertyi lopulta yhteensä 8 euroa.

Tapaninpäivänä nuo tekivät aasialaistwistillä ruokaa, mikä oli hyvä, sillä jouluruoka alkoi tuntua jo liioitellulta.

Nyt minä istuskelen täällä kotona, 3/3 lapsista nukkuu ja olo on ihana. Joulu oli mitä suloisin, mutta nyt olen aivan valmis siirtymään sellaiseen ensi vuoden unelmointiin ja tämän vuoden läpi käymiseen. Sitä varten on uusi vuosi ja nämä päivät tässä.

Ah!