Joulukalenteri luukku 6: Tälle lapset nauraa
Hanne pyysi mua kertomaan TOP3 tapaa saada lapset nauramaan. Ihana tehtävä!
Hannen oma postaus siitä, mistä asioista hän ei somessa puhu, on musta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Mä itse ajattelen somen kuluttajana, että on kivaa, kun tietää että toisella puolella on harkittua sisältöä. Mulla vaikkapa on tosi selkeä linjaus sen suhteen, mitä kerron itsestäni, perheestäni ja lapsistani. (Se on aika luontaisesti tiukentunut aina sen mukaan, mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet ja mitä enemmän seuraajia itselle on tullut someen.) Myös nuo muut Hannen kohdat olivat musta mainiot!
Meillä on tapana iltaisin sängyssä vähän höpöillä.
Mutta nyt sitä lasten nauruttamista!
Kirjojen väärin lukeminen
Kun jokin kirja on luettu tarpeeksi monta kertaa ja se on käynyt aivan liian tutuksi, mä alan lukea sitä “väärin”. En tiedä onko tämä pedagogisesti millään lailla fiksua, mutta ainakin se on super hauskaa ja me kikatetaan näiden väärin luettujen juttujen kanssa.
Esimerkki: Kohtelias elefantti -kirja me luetaan yleensä sillee, että Kohtelias elefantti käy tekemässä kaikenlaista törkeää eri tyyppien luona. “Kohtelias elefantti tervehtii aina kohteliaasti: “Hei rouva Ketonen, jopas olette rypistyneet sitten viime näkemän!” Kohtelias elefantti niistää äitinsä perintöpitseihin ennen ruokailya. Kohtelias elefantti riistää lapselta helistimen ja kalauttaa sillä tätä naamaan ja nauraa päälle.”Elsa ja Lauri menevät juhliin -kirjassa päähenkilöt antavat mummolleen peikoksi maalatut kivet. Mutta juoni muuttuu paljon mielenkiintoisemmaksi, jos lopulta paketista paljastuukin kaksi kauniisti muotoiltua kakkapökälettä.
Puuroa keitän
Tämä huumori uppoaa enemmän kahteen pienempään. Mulla on tapana laittaa ne makoilemaan selälleen, ottaa niiden jaloista kiinni ja lausua: “Puuroa keitän puuroa keitän, ison kaurapuuron keitän!” Ja sitten alan heittää sattumia puuroon (eli kutittaa lapsia eri tavoin). Sokeria, kanelia, siirappia, mysliä… lapset saavat itse kertoa, mitä sinne laitetaan. 1-vuotiaan panos on yleensä: “Pää!” ja sitten puuroon laitetaan paljon pää!
Lässyttävä selostaja
Joskus kun esikoinen pelaa, mä meen sen viereen ja alan selostaa sen peliä semmosella herttaisella lässytysäänellä. “Ooo! Pikku Link on päätynyt luolaan. Voi miten hurja kohtalo! Toivottavasti ei ole mamia ikävä siellä. Kapapas kappas, joku ökkölimökköli sieltä taapersi paikalle, nyt Linkin pitää mäimytellä ökkölimökköliä.”
Tämä on tämmöstä puoli-vittuilua, puoli-söpöilyä, mutta se kyllä naurattaa valtavasti kohdeyleisöään!
Hanne: Mikä tämä Jessica-homma on?
