Joululahjaperinne ei katkea

Kaupallinen yhteistyö: Ifolor

En muista, milloin olemme aloittaneet sisarusten kanssa tämän perinteen. Siitä on vähintään kymmenen vuotta, mutta olemme teettäneet meidän isovanhemmille joka joulu kuvakalenterit ifolorilla. (Ensin teetettiin myös äidille ja isälle, mutta sitten muistaakseni jompikumpi hienovaraisesti vihjasi, että meidän naamoja näkee muutenkin ihan tarpeeksi.)

Sääli, ettemme ole teettäneet itsellemme näitä kalentereja, sillä niitä katsellessa näkee aina vuoden 12 kohokohtaa, tai ainakin joukon ihanimpia hetkiä vuoden varrelta. Erityisesti kalentereista huomaa ajan kulun: Kymmenen vuotta sitten kuvissa esiintyi meitä, heidän lapsenlapsiaan. Nykyään kalentereissa on käytännössä vain lapsenlapsenlapsia. Tosin Otto pääsee vielä edustamaan itse itseään, koska hänellä ei ole lapsosia. (Tähän ratkaisuun on päädytty siksi, että meidän lapset ovat suloisempia kuin me. Onneksi Otto on myös kovin suloinen.)

Mun suosikkikuvani on selainen, jossa me neljä lasta olemme tehneet Jeesus-kuvaelman joulukuun kuvaksi. Muistaakseni minä olin Jeesus, joka makasi sivuttain kuvassa palestiinahuiviin käärittynä sisarusten ympäröimänä. Olin tosiaan tuolloin noin 25-vuotias, en suoranaisesti mikään vauvankasvoinen heleä ilmestys.

Kalentereissa parasta on se, että ne on aivan järjettömän helppo ja nopea tehdä. Työnjako on sellainen, että koska meitä lapsia on neljä, niin jokainen valitsee kolme kuvaa omalta vuodeltaan ja sitten lähettää sille, joka kokoaa kalenterin. Pyrimme siihen, että kesällä olisi kesäisiä ja talvella talvisia kuvia, mutta ei se ole niin tarkkaa.

Sitten yksi meistä kokoaa kalenterin ja tilaa sen. Yleensä se yksi meistä on ollut Lotta, sillä hän on meistä tarmokkain ja pitää parhaiten yhteyttä sukulaisiin. Itse olen esimerkiksi täysin toivoton ja aina välillä mietin, että ansaitsen Suomen huonoin lapsenlapsi -tittelin, kun olen niin surkea pitämään isoäitiin ja pappaan yhteyttä.

Aikaisemmin olen ajatellut, että kalenterin kokoaminen on Lotalta valtava voimanponnistus ja hävennyt sitä, että hän joutuu sen tekemään vuodesta toiseen. (Joskus muistaakseni myös Sofia on hoitanut homman, minä en koskaan aikaisemmin.)

Tänä vuonna ilmoitin kuitenkin siasruksille ylpeästi, että praice the lord, minä teen ifolorin kanssa yhteistyön, joten voin hoitaa kalenterien tekemisen. 

Olin varannut kalenterin rustaamiselle runsaasti aikaa ja ajattelin, että nyt kyllä lähtee sellaiset taittamisoperaatiot että soronoo! Sitten kävi ilmi, että ifolorilla voi tehdä ja tilata seinäkalenterin alle vartissa, jos kuvat on valmiina tietokoneella. Tuolta voi ilmeisesti ladata ilmaiseksi myös jonkun kalenterin suunnitteluohjelman, mutta minä laiskana lorttona en sellaista jaksanut, vaan tein sillä saitilla toimivalla perus karvalakkiversiolla omat kalenterini. Eli vedin kuvat valmiiseen taittopohjaan ja painoin tilaa.

Siinä perusohjelmassa on monia eri taittovaihtoehtoja, jotka riittivät todella hyvin. Valitsin tuollaiset yksinkertaiset versiot, joissa on vain numerot. Niitä on myös sellaista mallia, joissa näkyy nimipäivät ja on tilaa kirjoittaa menoja.

Intouduin asiasta niin kovin, että tilasin paitsi isoäidille ja papalle kalenterit, myös Tikin molemmille vanhemmille (hieman itseriittoisen oloiset) Alppu seikkailee -kalenterit. Niissä on 12 kuvaa Alpusta erilaisissa ympäristöissä. Kuka nyt sellaista ei haluaisi katsella?!

Nyt kalenterit ovat paketissa ja mieleni on kevyt! Olen kerrankin tehnyt sukuni ja sisarusteni eteen jotain. Tämän jälkeen voin taas vajota kymmeneksi vuodeksi apatian tilaan ja antaa Lotan tai Sofian hoitaa lahjahommat ja tuutata vain rahen MobilePayllä tilille. (Viimeksi viikko sitten Lotta hoiti isoäidin 87-vuotiskukat, kiitoksia vain.)

Kalenterit ovat paitsi kiva, myös aika edullinen joululahja. Tällä hetkellä ifolorilla on miinus 20–25 prosentin kampanja meneillään, eli niitä voi tilata entistä halvemmalla. Tilauksessa kestää max kymmenen päivää saapua, omani saapuivat ihan muutamassa päivässä.

Ainoa, mikä minua jälkikäteen vähän harmittaa, on se, että olisi kannattanut tilata samoilla postikuluilla jonkin verran paperisia valokuvia, koska nekin ovat edullisia, alle 10 senttiä kappale. Meillä on kotona kehystettynä joukko Alpun vauvakuvia, joista oikein kukaan ei enää tunnista niitä Alpuksi. Olisi aika päivittää nuo taaperoversioiksi, sillä sähköisiä kuviahan tuosta ukkelista löytyy tuhansittain. 

Ehkä ensi jouluna sitten. Minun saamattomuuteni tunnetaan.

Onko teillä jotain joululahjaperinteitä, joita annatte joka joulu?

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN