Kakka on kielletty hedelmä

Kakkajutut ovat saapuneet taloon. Aluksi minua hieman huvitti kakkapissan hokeminen, mutta piti yrittää olla nauramatta. Sitten tunsin kakluunihorinoita kohtaan oikeastaan vain välinpitämättömyyttä, koska kakan ääneen sanominen ei ole pahinta, mitä nämä korvat ovat kuulleet. Jos lapsi esimerkiksi huuteli: ”Helvetin lortto!” niin tilanne olisi toinen. Mutta sitten muistelin omaa lapsuuttaani, ja tajusin, että kolmevuotiaani menettää tärkeän kokemuksen, jos en ala kieltämään kakan hokemista vaikkapa ruokapöydässä. Nimittäin kakkapissan täytyy olla ihana kielletty hedelmä. Sellainen kutkuttava ja hihityttävä juttu, jota Alppu voi ystävänsä kanssa heitellä ilmoille ja kokea elävänsä kapinallista elämää. Jos en jaksaisi kieltää niiden sanomosta, hän ei saisi tätä mieltä kiehtovaa jännitystä elämäänsä.Käytännössä tämä on ensimmäinen kerta, kun joudun tunnustamaan, etten ole lapseni ystävä vaan äiti. Niinpä nyt on larpattava naista, jonka korvat punehtuvat, mieli järkkyy ja ruokahalu katoaa tyystin, kun joku keksii aivan hävyttömiä yhdyssanoja, kuten pissapylly.Mutta koska haluan opettaa, että usein säännöissä on myös porsaanreikiä, jotka pitää vain itse keksiä, otin ystäväni opit käyttöön. Kakkajuttuja saa sanoa, mutta vain vessassa.Lopputulos on, että esimerkiksi tänään Alppu on välillä kipittänyt kihertäen vessaan, josta sitten raikaa heleällä äänellä: ”Lällällällä kakka pieru.”Ja siis, koska nämä lasten kakkajutut ovat usein todella vitsikkäitä, niin sana on vapaa (etenkin jos istutte vessassa ja luette tätä):Kertokaa parhaat (omat tai lasten) kakkapierusutkautukset!