Kas näin leikkaan rahapuun

Kerrankin voin sanoa, että nyt tulee toivepostaus. Laittelin instaan vähän videoita siitä, kun suihkuttelin kylppärissä rahapuitani pölystä. (Olen tullut siihen tulokseen, että aina silloin tällöin pikku bideesuihkuttelu niille on paras tapa saada pölyt pois lehdiltä.)

Meidän perheessä kaikilla on näitä rahapuita, koska äiti leikkelee omia puitansa niin aktiivisesti. Ja aina kun niitä leikkaa, oksista saa versoja, jotka itävät helposti uusiksi rahapuiksi. Nämä ovat kaikki siis yhdestä 1980-luvulla saadusta rahapuusta peräisin, eli todellinen suvun aarre.

Minun rahapuut vs äidin rahapuut.

No niin, sitten tuli mieleen näyttää, että mun omat rahapuut on tuollaisia bohotyylisiä, kasvavat aivan miten sattuu, enkä ole juuri koskaan leikellyt niitä. On kiinnostava nähdä, mihin suuntaan keksivät kasvaa seuraavaksi.

Sen sijaan äitini on kova rahapuiden leikkelijä, ja lopputulos on myös sen mukainen. Hänen puunsa ovat kauniita pallomaisia yksilöitä. Yllä vasemmalla omat ja oikealla äidin rahapuut.

(Ja niiden lehdet ovat myös paksumpia ja vihreämpiä kuin minun, mutta hän muistaakin kastella niitä kerran viikossa. Oma stailini on ennemminkin sellainen "ai niin juu, tämä multahan on aivan rutikuivaa" -tyyppinen kastelusykli.)

Tuli valtava määrä kyselyitä, että miten niistä rahapuista oikein saa tuollaisia kunnon puita, joissa on paksu runko ja kaikki. Pyysin äbää laittamaan ohjeet ja pari kuvaa, ja Turusta kajahti seuraavaa:

Näistä kohdista rahapuu kannattaa leikata.

Rahapuusta saa pallomaisen leikkaamalla rungosta lähtevät oksat pois alhaalta.

Sitten leikataan pitkistä oksista latvat pois. Jäljelle jää ruma tynkä. Se alkaa kasvattaa haarautuvia oksia leikkattuihin kohtiin. Leikkaamista jatketaan myöhemmin, kunnes haaroja on tarpeeksi ja muoto haluttu.

Lopputulos syntyy siis riskillä ja melko pitkän ruman vaiheen kautta.Rungosta on leikattu oksia pitkin rahapuun kasvun matkaa.

Yllä kohdat, josta tämä ylikasvanut rahapuu leikataan, ja sitten noista leikatuista osista saa lisää versoja, jos ne laittaa hetkeksi veteen. Laitan kuulkaa tästä vielä instaan ihan erillisen leikkausvideon, jonka äbä lähetti mulle. Niin omistautunut olen nyt tästä rahapuubisneksestä. Tai siis jakamistaloudesta.

Rahapuun rungosta näkyy, miten sitä on leikelty.

Tarjosin omista puistani versoja, ja ne menivät kuin kuumille kiville. Yhdet matkasivat Lahteen, toiset jäivät Helsinkiin, kolmansille on paikka Lapissa.

Lahdesta rahapuun versoja hakemaan tullut kertoi, että hänen äitinsä oli opettanut: Kasvit kuuluu varastaa tai saada joltain. Musta tämä oli hauska ajatus. (Olen tosin itse joitain kasvejani ostanut, tyyliin viimeksi vuosi sitten Turun kasvitieteellisen puutarhan myynnistä, mutta pääasiassa on kyllä tullut jostain vain saatua.)

Toivon, että nämä rahapuut leviävät ympäriinsä.

Previous
Previous

Sata tonnia tukea kiitos, eli näin sitä ARA-rahaa saa

Next
Next

Maaliskuussa ei ole juuri hymyilyttänyt