Voisiko käytettynä ostettu lahja olla tyylikäs?

Katsoin lapsena Bill Cosby Show'ta. En muista siitä juuri muuta kuin yhden kohtauksen. Rudy (nuorin tyttö, johon samastuin eniten) näki painajaista ennen joulua: Hän avasi lahjoja, ja sieltä paljastui käytettyjä esineitä. Ehkä muistan tuon kohtauksen siksi, että se tuntui minusta niin vastenmieliseltä. Hirveää, jos minulle kävisi noin! (Okei, ne taisivat olla kaiken kukkuraksi jotain koulukirjoja tai sukkia tm.) Joka tapauksessa, on kuvaavaa, että ysärillä, jolloin juuri kukaan ei kieriskellyt rahassa, oli silti karmiva ajatus, että saisi lahjaksi jotain, jota joku muu olisi käyttänyt.Kun mietin asiaa, niin ei tämä ole ihan hirveästi vieläkään muuttunut. Nykyään on coolia, käytännöllistä, edullista ja ennen kaikkea ekologista ostaa itselleen käytettyjä asioita. Tunnen ylemmyyden tunnetta, kun voin kertoa että takkini maksoi viisi euroa Metka-kirppiksellä (lempikirppikseni!) ja että haimme mökille suklaalevyä vastaan pinnasängyn, jonka bongasimme Torista. Tässä sitä parannetaan maailmaa, kun ei osteta uutena!(Tällä on ihan oikeasti vaikutusta: Torin omien laskelmien mukaan Torissa tehtyjen kauppojen myötä säästetään vuosittain 150 000 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Sama päästömäärä syntyy esimerkiksi puolen miljoonan sohvan valmistamisessa tai 140 000 edestakaisella lennolla New Yorkiin. Ajatuksena siis, että muutoin tämä samainen kama tuotettaisiin uutena.)Käytetyn ostamisen glamour kuitenkin loppuu silloin, kun aletaan puhua jollekin toiselle ostamisesta. Yhtäkkiä second hand muuttuu halvaksi rojuksi, mauttomaksi tavaksi olla saita muita kohtaan.Kulttuurimme koostuu normeista, eli tavoista, joita pidetään hyväksyttävinä ja sallittuina. Normeista poikkeamista voidaan pitää junttina ja moukkamaisina. Normit määrittelemme me itse: puheissamme, käytöksessämme ja tavoissamme. Voimme tuomita tai sallia erilaisia asioita.Olen miettinyt, miksi pidämme uusia asioita parempina kuin vanhoja, käytettyjä. Sivusin tätä aihetta jutussa, jonka kirjoitin keväällä Imageen. Siinä pohdin erilaisten asiantuntijoiden kanssa sitä, miksi meillä on aina suuri tarve pintaremontoida ostamamme asunnot, vaikka esimerkisksi keittiö olisi ihan käyttökelpoinen edelleen. (Koko jutun voi lukea täältä, ei maksumuuria.)Likaa tutkinut filosofi Olli Lagerspetz puhuu siitä, miten inhimilliselle kulttuurille on tunnusomaista pyrkimys hallita ympäristöä. Vieraiden ihmisten käyttämiä esineitä voidaan pitää likaisina, itse käyttämiä ei niinkään.”Esimerkiksi lasi, josta joku toinen on juonut, on likainen, mutta lasi, josta itse vielä juon, on puhdas, kunnes laitan sen tiskiin. Myös sisustuksessa oman elämisen jäljet ovat hyväksyttäviä, mutta vieraiden jälkiin ei liity muistoja eivätkä ne ole osa oman elämäni jatkumoa", Lagerspetz sanoo.Nyt käytettyjen esineiden stigma on kuitenkin poistunut huonekaluista, vaatteista tai leluista, joita ostetaan itselleen. Ne eivät tunnu "likaisilta" vaan tyylikkäästi "patinoituneilta". Niillä on takana tarina, ei vain jonkun satunnaisen ihmisen sormenjäljet. Uskon, että tämä stigma on poistunut muun muassa, koska aiheesta on puhuttu somessa ja tavan mediassa niin paljon. Olemme luoneet uuden normin koskien käytettyjä esineitä: second hand on sallittua, jopa suotavaa.Kuitenkaan edelleenkään käytetty ei tunnu soveliaalta, kun ostaa toiselle. Johtuuko se siitä, että käytettynä ostaminen on usein edullisempaa kuin uutena ostaminen? Ja lahjoja hankkiessa ei saisi miettiä rahaa? En osaa ihan sanoa.No, minä olen tässä alkanut harjoitella oman sieluni sopukoissa uudenlaista asennoitumista käytettynä ostettuihin lahjoihin. Olen aloittanut pienesti. Esimerkiksi Alpun 3-vuotissynttäreillä pyysin, että saa tulla ilman lahjaa tai sitten preferoimme kirppislahjoja tai vaikka jotain sellaista lelua, johon antajaperheen lapsi on kyllästynyt mutta joka voisi olla meillä aarre. Alppua ei kiinnosta, onko esine uusi vai vanha. Se ei ole vielä sillä lailla integroitunut tähän länsimaalaiseen uuden kuluttamisen kulttuuriin.Saimme käytettyjä lahjoja, ja se oli ihanaa!Itse asiassa Alpun rakkaimmat lelut ovat käytettynä ostettuja lahjoja. Esimerkiksi tämä upea 1-vuotislahjaksi saatu auto ja tämä riemunkirjava autotorni ovat (thank god) käytettynä hankittu. Thank god siksi, että jotenkin tuntuisi groteskilta maksaa maltaita tuollaisesta muoviasiasta. (Vaikka kokemukseni mukaan vanhemmuus on nimenomaan sitä, maltaiden maksamista järjettömistä muoviasioista.)Tänä jouluna ajattelin ostaa lasten lelulahjat käytettynä. Sovimme lapsuuden perheen kanssa, että aikuisille ei ostella lahjoja ollenkaan (paitsi ehkä Tikille hankin jotain), ja lapsille taas voidaan preferoida käytettyä. Aion siis pitää silmät auki kirppiksillä, mutta myös ajattelin olla kärppänä Torin lelukategoriassa. Siellä on paljon sellaisia leluja, joita ei saa enää uutena (esimerkiksi Kunkku, sitä olemme metsästäneet pitkään!).Aion tässä ennen joulua raportoida insta storyissäni sitä, mistä ja millaisia käytettyjä lahjoja bongailen. (Jos itse satutte muuten ennen joulua löytämään Torista jotain kivaa, niin jos instaan laittaa kuvan tägillä #torilahja, osallistuu 400 euron siivouslahjakortin arvontaan.)Toivoisin, että käytettyjen lahjojen antamisesta tulisi hyväksyttävää samalla tavalla kuin itselleen ostamisesta, että siitä tulisi jopa uusi normi. Siihen vain tarvitaan tarpeeksi suuren massan hyväksyntä.Sanotaan, että tärkeintä ei ole lahja vaan se ajatus, ja mielestäni ajatus on nimenomaan siinä, että ei kirppariltakaan kannata mitä tahansa skeidaa ostaa, vaan nimenomaan tarkkaan ja harkittua – että lapsi voisi tykätä nimenomaan tästä lelusta. Tällaisia lahjoja voisi oikeastaan arvostaa enemmän kuin uutena hankittuja, sillä siihen, että hankkii jonkun toivotun spesifin jutun käytettynä, ihminen saattaa nähdä enemmän vaivaa kuin uutena ostamiseen.Miten reagoisitte, jos saisitte kirpparilta ostetun lahjan?Kuvat: Didi lupasi, että se ei kerro vielä Alpulle, mitä olemme hankkimassa tälle joululahjaksi.