Pitäisi myydä enemmän kamaa

Kysymys: Kun ostatte jotain tavaraa, mietittekö sen jälleenmyyntiarvoa? Tai sitä, minkä arvoinen tuote on vaikkapa vuoden tai viiden päästä?

Mä olen alkanut yhä enemmän miettiä tätä. Porttiteoria tälle on tietenkin lapset, koska lasten vaatteet ja tavarat kiertävät tosi hyvin – etenkin jos ne ovat laadukkaita.

Otetaan vaikka esimerkiksi vauvan talvitakki. Jos ostaa laadukkaan takin vaikkapa Torista 80 eurolla (hinta on voinut olla alun perin vaikkapa 130 e) ja myy sen aikanaan eteenpäin 60 eurolla, takki on maksanut 20 euroa. Jos taas tilaa jostain kiinakaupasta ekassa pesussa nukkaantuvan takin 30 eurolla, siitä ei ehkä saa yhtään mitään eteenpäin myydessä. Tai jos saakin, niin onpahan tullut käytettyä huonoa takkia, kun olisi voinut käyttää hyvääkin.

Ja joo, aina ei mene niin, että kallis on laadukkaampaa. Sekin on harmillista, että vain hyvätuloisella on varaa ostaa alun perin se kallis tuote, jonka voi myydä helposti eteenpäin.

Mutta vaikkei kallis merkki tarkoittaisi aina laatua, niin usein tunnistettava merkki on kuitenkin helpompi myydä kuin merkitön tuote.

Sitä paitsi second handin ostaminen ja myyminen ei ole mikään rikkaiden etuoikeus, vaan päinvastoin, se on ihan kaikkia varten.

Myymistä kannattaa ajatella jo ostaessa

Ajatus tuotteiden jälleenmyymisestä on siitä erinomainen, että se saa minut miettimään laatua ostosta tehdessä sekä pitämään tuotteesta huolta – voihan siitä saada vielä joskus rahaa.

Tulevaisuudessa etenkin korjattavuus ja kunnossa pitäminen on olennaista.

Kuten Emmyn eli vaatteiden second hand -verkkokaupan toimitusjohtaja Timo Huhtamäki sanoo: “Tulevaisuudessa kaupan on pystyttävä myymään tuote kuluttajalle useaan kertaan.”

Minä olen nimittäin vähän laiska myymään – vaikka pitäisi olla parempi! En jaksa itse varailla kirppispöytiä tai ilmoitella mitään jossain FB-ryhmissä (vaikka pitäisi!). Mutta onneksi on yhä enemmän tahoja, jotka hoitavat tämän puolestani.

Vaikkapa Emmy (vaatteet), Mjuk (huonekalut) tai perinteisemmät mestat, kuten Sporttidivari, kirjadivari tai perus kirppikset.

Lisäksi moni perus kauppa on alkanut myydä uudestaan omia käytettyjä tuotteitaan. Polar O Pyreitllä on myymälöissään second hand -nurkkaus, Ikea myy käytettyjä huonekalujaan, Artekin 2nd Cycle on ihan mun suosikkini (ostin sieltä just pari jakkaraa).

Huolenpitäminenkin on nykyään siitä helppoa, että korjauspalveluita on olemassa – joskin vähemmän kuin vaikka 10 tai 20 vuotta sitten – kuten kirjoitin tänään Ylen kolumnissa.

Suosittelen esimerkiksi vaatteiden korjaus- ja muokkausopalvelu Menddietä, joka toimii verkossa. Tämä helpottaa heidä, joiden pitäjässä ei ole ainuttakaan ompelimoa. Ja meitä, jotka ovat laiskoja kantturoita. (Suuri suositus Meddielle.)

Hyvä myyjä muistaa pari perussääntöä

Meidän pitää myös oppia myymään eteenpäin. Yksi iso juttu on ajankohta. Lasten luistimia ei kannata myydä kesällä eikä terassikalusteita talvella. Timo Huhtamäki kertoi, että paras myyntisesonki on elokuu, kun opiskelijat muuttavat kaupunkiin ja kalustavat tyhjät asunnon second handilla. Silloin kaikki huonekalut myyntiin!

Timo puhuu tavarataseesta – siitä kaikesta kamasta, mitä ihmiset omistavat. Ihmisten vintti- ja kellarikomeroissa on valtava tavaratase, joka pitäisi laittaa kiertoon (minun myös, pitäisi ryhdistäytyä!).

Toinen tärkeä juttu on se, että laittaa asiat heti kiertoon. Etenkin vaatteissa tämä on olennaista. On hyvä, etten juuri säästellyt Alpun vaatteita, koska niin kummallista kuin se onkin, nyt seitsemän vuoden takaiset kuosit näyttävät epämuodikkailta. LOL! Onneksi annoin ne heti eteenpäin ja luultavasti kaikki käytettiin aivan finaaliin saakka. (Joo, tiedän ettei pitäisi miettiä jotain trendejä lastenvaatteissa, mutta minkäs teet.)

Olen puhunut suvun äitiyspakkauksesta – toimiva konsepti myös kaveripiirissä.

Ja kolmanneksi: Hinnoittele oikein. Vaikka esineessä olisi tunnearvoa, niin se ei lisää siihen rahallista arvoa. Ei liian kallista, tärkeintä on, että tavara liikkuu!

No, tämän ostamisen ja myymisen ylistyksen lopuksi vielä sellainen, että tietenkään en toivo sellaista kehitystä, että tavaroiden ja vaatteiden syklit nopeutuisivat entisestään. Esimerkiksi omien vaatteideni kohdalla ajattelen, että uudet vaatteet ostan ainakin viideksi vuodeksi (hauskaa, tuo Samujin paita tuossa 2017 tehdyssä postauksessa on mulla edelleen käytössä). Useimmista huonekaluistani ajattelen, että nämä ovat mulla loppuelämän (ruokapöytä) tai että käytän nämä ihan loppuun (sohvamme on 15 vuotta ja still going strong).

Mutta esimerkiksi lasten vaatteet kiertävät pakostakin. Ja joskus sitä muuttaa asunnosta toiseen ja se keittiönpöytä ei vaikka sittenkään mahdu. Enkä mä nyt paheksu sitä, että ihmiset ostavat ja myyvät second hand -muotia. Jos ihmiset ostaisivat enemmän käytettyä, uutta ei tarttis valmistaa niin paljon.

Ylipäänsä musta nyt pitäisi normalisoida se, että vaatteita ja huonekaluja tai puhelimia ostetaan käytettynä. Ja myydään kans!

Lopuksi suosituksia:

Lue mun tämän päivän Ylen kolumni, siinä on myös pikku räntti eräästä ruotsalaisesta huonekalujätistä.

Kuuntele podijakso! Tämä on yksi mun mielestä Melkein kaikki rahasta -podcastin historian parhaita jaksoja, sen jälkeen olen suhtautunut kierrättämiseen ja kiertotalouteen ihan uudella tavalla. Freesinä ja kiinnostavana isona talouden murroksena, en pienen piirin hippien touhuna.