Kolme vuotta!
Meidän pieni täyttää kolme ja se tuntuu taianomaiselta. Hänestä on tullut jo niin iso poju!
Ja miten ihana poju onkaan.
Tällä hetkellä päällimmäisenä elämässä:
Raksahommat. Hän ilmaantuu paikalle ja kertoo: “Moi mä oon Jusa, ja musta tulee putkiasentaja.” Sitten hän laittaa kypärän ja suojalasit päähän (veljen nerffaus-lasit), raksahanskat (sormikkaat) käteen, turvakengät (kumisaappaat) jalkaan ja alkaa porata ja korjata erinäisiä paikkoja.
“Mä olen ollut neljällä eri raksalla”, hän saattaa sutkauttaa keskusteluun.
Työvälineet (joita on PALJON aina risti- ja talttapääruuvimeisseleistä moottorisahaan, jonka hän sai 3 v synttärilahjakseen) ovat aina siististi rivissä.
Rivissä on myös pienet autot, jotka on toinen hänen intohimoistaan. Automattoa kuljetetaan eri paikkoihin, ja sitten alkaa autojen järjestelminen riveihin tai jonoihin. Etenkin usein iltaisin, kun hän leikkii Tikin kanssa, hän järjestää autoille parkkipaikan. Suosikkeja ovat joululahjaksi saatu KAIVURI ja REKKA. Hänen r-kirjaimensa pärisee täydellisesti, ja on aivan uskomattoman suloisen kuuloinen, kun hän kertoo tohkeissaan tapahtumista.
Ulkona hänellä on kaksi suosikkijuttua: skuuttaaminen ja jalkapallo. Hän pääsee skuutilla nykyään aivan mielivaltaisen kovaa, ja hänellä ei ole juuri järkeä päässä. Olen monta kertaa napannut hänet menemästä päin punaisia – häneen ei voi vielä yhtään luottaa – mikä tekee ulkona liikkumisesta vähän stressaavaa. Toisaalta harjoitella täytyy, muuten ei opi.
Jalkapallo on niin ikään asia, jota voisi tehdä loputtomiin. Hänen vasurinsa potkaisee pallon kovaa ja korkealle.
Hän rakastaa kylpemistä. Siellä tärkeää on ottaa aina “kylmä vesi” eli bidee-suihku, josta tulee spesifisti kylmää vettä, jolla voi sitten leikkiä kuumassa kylpyvedessä. “Istu tossa äiti, istu”, hän aina pyytää, ja sitten minä istun vessanpöntöllä ja selailen puhelinta ja kuuntelen puolihuolimattomasti hänen jutusteluaan. (Aina joku leikki meneillään.)
Iltaisin hän vaatii: “Äiti et saa mua kii, ota mut kii!” Sitten hän vipeltää ympäri asuntoa ja kikattaa hervottomasti, ja sitten mä kutitan häntä, minkä jälkeen hän lähtee uuteen juoksuun. Hän haluaisi että kutittaisin häntä jatkuvasti.
Usein hän pyytää, että mennään makoilemaan, mikä tarkoittaa joko kutittelua, painia tai “pääkaupunkipeliä” eli sitä, että minä makaan ja hän istuu mun vatsalla nojaten mun reisiin ja kyselen häneltä pääkaupunkeja. Tätä tehdään isosiskon kanssa, joka on aika hyvä näissä. Hän itse ei ymmärrä maan tai kaupungin konseptia, mutta jotain on jäänyt mieleen, sillä hän kysyi eilen:
“Äiti, mikä on Rivon pääkaupunki?” “TALLINNA!!!!!”
Hän menee usein seisomaan Tikin mahan päälle ja hyppää sit pepulleen – hän on vapaapainija. Tikin kanssa hän haluaa lukea aina tiettyä pierukirjaa.
“Hän on tarkka mielipiteissään ja maussaan ja vaatii just oikein sekoituksen jugurttia ja hilloa”, Tiki kommetoi. Sekä: Hän aloittaa usein puhumaan ennen kuin on päättänyt mitä mieltä on, mutta on silti varma mielipiteissään.
Hän huutelee meille usein: “PÖLKKYPÄÄ!”
Hän tykkää katsoa Pikku Kakkosen ohjelmia, kuten Raksahommia, Isoja koneita sekä Fanttia. Hän tykkää myös pelata Pikku Kakkosen peliä puhelimella.
Hän rakastaa pusimista ja halimista ja sanoo monta kertaa päivässä: “Mä rakastan sua.” Usein hän listaa kaikkia, keitä hän rakastaa – ja heitä on paljon. Hänellä on myös monia kivoja ystäviä päiväkodissa, joista hän puhuu usein, sitä on niin suloista kuunnella.
Hän alkaa olla tietyllä tapaa jo aika iso poju. Ei käytä vaippoja enää kuin öisin, ei enää vierasta tai ujostele ihmisiä kovinkaan paljon. Tosin päiväunien lopettamisesta ei tietoakaan, hän tarvitsee ne joka päivä, muuten ei jaksa. Ja mikä KAIKKEIN PARASTA: ennen hänen 3-vuotissynttäreitä onnistuin kuin onnistuinkin lopettamaan imetyksen. VAPAUS!!!!!!
Tänään tein sellaisen ison jutun, että maksoin esikoiselle 10 euroa siitä, että menee hänen kanssaan tunniksi pihalle ja viihdyttää veljeään sillä aikaa, kun mä siivosin kodin. Ja näin tapahtui!!!!! Tästä tuli ihan sellainen fiilis, että valtavasti kaistaa alkaa pikkuhiljaa vapautua minun elämästäni.
Mutta onneksi onneksi hän on vielä ihanan pieni ja suloinen. Valtavan tärkeä osa meidän perhettä. Voi että kun me kaikki rakastetaan meidän pientä Jusaa niin valtavan paljon.
Onneksi olkoon, nyt on taaperohommat takanapäin ja elämä edessä!
