Lähilomailu jatkuu: Kalastajantorpalla historia havinoi

Minun ja Tikin Helsingin hotellikiertue jatkui viime viikonloppuna. Varasin minulle ja Tikille joululahjaksi yön sekä illallispöydän Kalastajantorpalta. Suunnitelma oli jo Hanasaaressa hyväksi havaittu: Löllyä hotellihuoneessa, katsoa jotain hyvää sarjaa tai leffaa, käydä syömässä hotellin ravintolassa ja nukkua hyvin. Alppu oli jälleen hoidossa vaarin ja mummin (eli isäni ja hänen vaimonsa) luona.

Tällä kertaa emme ennakkotiedoista poiketen katsoneet Die Hard II:sta vaan Florencen. Huomasimme muuten erinomaisen jipon: jos ottaa oman läppärin ja hdmi-piuhan mukaan, voi katsoa hotellin isosta televisiosta HBO:ta ja Netflixiä.

Ja eipä tässä muuta voi sanoa kuin että tämä on täydellinen tapa viettää parisuhdeaikaa. Ilman mitään sen suurempia paineita siitä, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, agendalla olisi mitään sen suurempia keskusteluja tai sopimuksen aiheita.

Valitsin juuri Kalastajatorpan (viralliselta nimeltään Hilton Helsinki Kalastajantorppa) siksi, että Tiki fiilistelee kaikenlaista tällaista vanhanajan menomeininkiä. Ja kuten huomaatte kuvasta, hän innostui heti, kun meidän huoneen näkymät olivat samat kuin Vodkaa, komisario Palmu -elokuvan (1969) eräässä kohtauksessa. 

Kalastajantorpalla on vieraillut monenmoisia kunniakkaita ihmisiä vuosien varrella, esimerkiksi Urho Kekkonen isännöi isellä ETYK-kokousta vuonn 1975. Ja näitä kuvia on sitten ripoteltu ympäri hotellia, mikä oli tietenkin hauskaa.

Kalastajantorpan ravintolan illallinen oli mitä mainioin, palvelu toimi ja näkymä jäiselle merelle oli kaunis, joskin pimeä tähän aikaan vuodesta. Kannattaa muuten varata pöytä ennakkoon, niin saa näköalapaikan. Päädyimme Tikin kanssa käymään antoisaa keskustelua muun muassa Helsingin kaavoituksesta sekä siitä, miten helvetillistä on yrittää miettiä nimeä toiselle lapselle. (Emme edes aloittaneet.)

Erityisen kiitoksen annan hotellin aamupalasta, jossa esimekriksi tultiin erikseen tarjoamaan kahvia. Vaihtoehtona olisi ollut cappuchino tai lattekin, mutta minä olen ymmärtänyt, että pidän kaikkein eniten tavan kahvista.

Olen ymmärtänyt itsestäni muitakin asioita, mitä tulee hotellien aamiaisiin. Kuten: En ikinä syö mitään lihaan viittaavaa aamuisin. Vaikka tekisi mieli napostaa vähän pekonia, niin se ei kannata! Tämä nimittäin aiheuttaa koko loppupäiväksi pekonin koston, kun se pyrkii tulemaan ylös. Jos tiedätte, mitä tarkoitan.

Muita aamiaissääntöjä: Ensin tehdään tarkastelukierros ja otetaan pieniä määriä asioita, mitään ei tietenkään heitetä hukkaan, ja siksi vain pienet määrät. Sitten santsataan sitä, mikä on ollut parasta. Yleensä se on minun kohdallani cocopops-murot. Nimittäin yksi säännöistä kuuluu: syön enimmäkseen sellaista, mitä en koskaan ostaisi tai valmistaisi kotona. Jos on jotain törkeän hyvin haudutettua puuroa, niin sitten sitä. (Brunsseilla minulla on eri säännöt. Jos esimerkiksi brunssi on maksanut 30 euroa, niin sitten pitää optimoida ja syödä kalleimpia ainesosia, kuten lohta. Missään nimessä ei saa täyttää leivällä, perunalla tai muulla halvalla materialla vatsaansa!)

Hotelliaamiaisen dont'seihin kuuluu myös se, että käytännössä ei kannata juoda ollenkaan mehua, mutta jos nyt erehtyy juomaan, niin sitten maksimissaan yksi lasi. Mehusta tulee jotenkin helposti läävänen fiilis. En osaa selittää miksi.

Hyvän hotelliaamiaisen muuten tunnistaa myös siitä, että siellä on ainakin Hesari ja Höplä tarjolla, vielä paremmilla joku ulkomainen julkaisu, kuten nyyyjooorktaims! Siitä tulee sellainen olo, että tässä sitä ollaan vähän parempia ihmisiä.

Kalastajantorppa on myös siitä ihana kohde, että ympärillä levittäytyvä Munkkiniemi on niin kaunista aluetta. Nyt me emme kyllä ehtineet siellä juuri käpystää, mutta tällaisia taloja siellä on. Hulluutta!

Kiinnostelee muuten tietää:

Onko kellään muulla laskelmoivalla neurootikolla mitään omia hyväksi havaittuja hotelliaamiaissääntöjä?

Aiemmat suositukseni lähilomille:

Hanasaaren hotellissa on vanhan ajan charmia

Kylpyläloma Hangossa oli luksusta

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN