4-vuotissyntymäpäivien tunnelma oli lämmin ja suloinen

Tajusin kesken viime sunnuntain juhlien, että vastoin kaikkea järkeä, minä todella nautin lastenjuhlista. Tai ehkä minä nautin 4-vuotiaan lapsen juhlista. Nimittäin vaikka meillä oli vieraana 16 lasta vanhempineen, tunnelma oli lämmin ja iloinen, ei lainkaan kaoottinen tai liian hälyisä.Eräällä 2-vuotiaalla oli vetämässä remonttiprojekti (Alppu sai lahjaksi ihanan rakennustyökalusetin), yksi porukka vuorotteli kauko-ohjattavan Salaman kanssa, toiset pelasivat sanatarinapeliä, kolmannet kiipeilivät yläsängyssä. Eräs mimmi oli pukeutunut Frozen-asuun (hänen äitinsä kertoi, että sääntö on: mikäli voidaan olettaa, ettei synttärisankari ole naamioitunut Frozeniksi, saa pukea Frozen-mekon ylleen juhliin).Meillä ei ollut mitään sen kummempaa ohjelmaa, pelkkää syömistä ja leikkimistä kello kahdesta viiteen (tämä oli ensimmäinen kerta elämässänäi, kun ilmoitan kutsussa juhlien päättymisajan).Suurin osa lahjoista oli kierrätettyjä tai aineettomia (tai siis kyllä käynti Leikkiluolassa ja McDonaldsilla aineellistuu aikanaan), mikä oli mielestäni erinomaista. Tajusin, että osuvien kierrätyslahjojen metsästämiseen joutuu oikeastaan laittamaan enemmän vaivaa kuin perus kaupasta ostettuihin, mikä sai minut arvostamaan tällaista vaivannäköä vain enemmän.(Mutta kyllä se uutena saatu robotti, johon lahjan antajan vanhemmat olivat oikein erikseen laittaneet patterit avaamalla pienellä ruuvarilla robotin luukun, oli myös syvästi arvostettu lahja.) Tai siis, kaikki lahjat olivat täydellisen ihania, asiasta ei tehty numeroa. (Paitsi nyt kun olen kirjoittanut lahjoista jo rivikaupalla, näyttää siltä, että minä todella teen tästä asiasta numeron. Voisinko jo olla hiljaa niistä lahjoista?!!)Olemme harjaantuneet Tikin kanssa juhlien järjestämisessä. Toisin kuin eeppisen taitava isosiskoni, me emme tee juuri mitään itse. Kakut tilasin parin päivän varotusajalla Marian konditoriasta (Sörkän metrotunnelissa, toimii). Keksit ja karkit haimme kaupasta. Minä hullaannuin vähän Redin Juhlamaailmassa, ja ostin vähän koristeita ja Autot-servettejä.Ainoa, mitä teimme itse oli nämä maailman parhaat sämpylät, joiden tekemiseen menee aivan järjettömän vähän aikaa.Juhlien jälkeen laitoimme vain astiat tiskikoneeseen, tiistaina meillä kävi siivooja, joten ei tarvinnut edes erityisemmin pestä juhlia pois asunnosta.Parasta tällaisessa järkkäilyssä on se, että pystymme pitämään Tikin kanssa juhlat ilman pienintäkään nihkeilyä tai toiselle kiukuttelua.Ja voin kertoa, että näin ei ole aina ollut.Ennen lapsia tykkäsin pitää usein juhlia. Vähintään kerran vuodessa sellaiset kunnon bileet, joihin tulee 30–70 ihmistä, ja joissa viini virtaa, naiset laulaa ja banjo soi. Viimeksi olen juhlinut näin, kun täytin kolkkent. Ikävöin tällaisia kestejä, mutta tällä hetkellä tuntuisi vaivalloiselta laittaa kaksi lasta hoitoon, jotta voisi järjestää omassa kodissa hulabaloot. Mutta tällaisten juhlien aika tulee vielä, ja tässä välissä on tullut järjestettyä pienimuotoisempia illanistujaisia, ja jokavuotiset rapujuhlat Kakskerrassa meidän mökillä.Tajusin, että tällä hetkellä nämä lastenjuhlat riittävät. Nautin siitä, kun näen lasten iloitsevan sokeripäissään. Ja kun lasten vanhemmat ovat ystäviäni, pääsen siinä samalla juttelemaan myös heidän kanssaan.Tykkään, kun meillä on paljon jengiä ja sillä lailla elämää. (Tosin vielä 3-vuotissynttäreillä se "elämä" oli aikamoinen carnage, tänä vuonna jotain oli tapahtunut, ehkä lasten ikäjakauma oli vähän vanhentunut, oli paljon 4–6-vuotiaita, mikä rauhoitti tilannetta vrt. 3-vuotiaat.)Aloinkin erään ystävän kanssa haaveilla, että joskus vielä vuokraamme ison tilan ja pidämme siellä suuret lastenjuhlat, jonne tulee molempien ystäviä. Lue myös:Sateenkaarikakku ei ole uhkaTämä on kolkkent, viiniä ja vanukastaHäät lapsilla vai ilman? Ihan samaParhaat ja helppotekoisimmat sämpylätJoukko rakkaita