Legoland ja Lego House

Legoland oli meidän matkan kiintopiste ja syy, miksi Tanskaan ja Ruotsiin lähdettiin. Ja siinä mielessä on vähän hassua, ettei se sitten ollutkaan mikään kohokohta kenellekään. Toisaalta, kun me ollaan jälkikäteen kysytty, mikä matkalla oli kivaa, niin lapset ovat vastanneet, että Legoland. Se on ainakin sellainen helppo asia sanoa, että “mitä tehtiin? oltiin Legolandissa”. Veikkaan, että siihen monen tällaisen paikan brändäys perustuu.

Mitä tehtiin? Makoiltiin kaikki viisi hotellihuoneen sängyssä, kuunneltiin musiikkia ja vitsailtiin. Sellaista epämääräisyyttä on vaikeampaa sanoittaa – vaikka se olisikin ollut matkalla parasta.

Mutta, kyllä meillä kivaa oli!

9.6. Legoland

Noniiiiin! Tätä oltiin odotettu!!!!! Legoland!!!!!

Kuten kerroin, me ei yövytty Billundissa, jossa Legoland sijaitsee, vaan Vejlessä, puolen tunnin bussimatkan päässä paikasta. Sanoisin että molempi parempi. Muualla yöpyy luultavasti edullisemmin, mutta toisaalta ehkä tuon Legolandin ja Lego Housen välisen yön olisi voinut yöpyöä jossain Legokompleksin hotelleissa, sillä on selvää, että kun kerran tänne saakka on päässyt, niin haluaa käydä sekä Legolandissa, joka on sellainen huvipuistotyyppinen paikka että Lego Housessa, joka sijaitsee noin puolen kilsan päässä Legolandista ja on nimensä mukaisesti talo, jossa pääsee rakentamaan legoilla.

Eli: Billundiin kannattaa varata kaksi päivää. Musta kyllä itse Legolandiin riitti hyvin yksi päivä. Kesäkuun alussa jonot eivät olleet erityisen pitkät ja musta me ehdittiin hyvin tehdä ja nähdä kaikki mitä haluttiinkin.

Lipuista semmonen, että on kaikenlaista alekuponkia ja puliveivausta, mutta mulla on fiilis, että ihan vain jos ostaa netistä suoraan Legoland ja Lego House -liput kombona, saa parhaan tarjouksen. Me käytettiin jotain alekoodia (niitä saa Legomainoslehtisistä, myös netistä) Legolandiin, mutta sitten Housen liput pitikin ostaa täyshintaisena, joten enpä tiedä, oliko iloa.

Toinen asia: Mun mielestä Legolandiin kannattaa ottaa omat eväät. Siellä on kallista syödä ja ruoka ei ole kovin kaksista. Sen sijaan tanskalaiset osaa kaikki snäkit ja valmissalaatit todella hyvin. Me ostettiin lapsille pitkin matkaa usein nakkipiiloja, lol, niitä ne rakasti.

Oli maagista saapua Legolandin porteille, jotenkin paikan ympärillä on niin iso hype. Jonot meni tosi nopsaan, oltiin heti kympiltä porttien avautuessa paikalla.

Hyvä neuvo oli, että kandee suunnata heti puiston perälle, sillä aluksi ihmiset jää yleensä ihastelemaan porttien läheisyydessä niitä legoista rakennettuja pienoismalleja – jotka ovat kieltämättä upeita. Legoista rakennettu Kööpenhamina ja Amsterdam olivat aivan VAU!

Mutta me mentiin heti Lego Movie -paikkaan, jossa ei ollut yhtään jonoja. Latasin puhelimeen myös Legoland-apin, josta pystyi reaaliaikaisesti tsekkailemaan, millaiset jonot mihinkin laitteeseen on. Mutta koska jonoja ei juuri ollut, ei me käytetty sitä kauheasti. Tosin kätsää oli, että siinä oli alueen kartta ja paikannin, missä kohdassa me oltiin.

Legolandissa lapset fiilisteli eniten kaikkea, missä sai tehdä ja nähdä itse. 1-vuotias rakasti Duplo-paikkoja ja isommat lapset tykkäsivät vesileikeistä. Mun kohokohta oli vuoristorata (tosin yksin, me mentiin vuorotellen Tikin kanssa). Lapset eivät laitteista oikein välittäneet, mikä oli vähän lol, koska paikka on käytännössä huvipuisto.

Musta tuntuu, että ovat vielä sen ikäisiä, että on liian tuoreessa muistissa se, että joku kahlitsee kehon johonkin penkkiin (lastenvaunu, auton istuin, syöttötuoli), minkä jälkeen joutuu noudattamaan jonkun toisen ohjelmaa. Hahahahha!

Viihdyttiin kyllä helposti koko päivä katsellen ja kierrellen.

Ja etukäteen arvelin, että lapset tykkäis eniten Lego Housesta – ja niin ne tykkäsikin.

10.6. Lego House

Lego House oli kaikkien mielestä mahtava! Yksi rakasti luoda erilaisia Lego-hahmoja, toinen tepastella Duplojen seassa ja tuhota pahaa-aavistamattomien tanskalaislasten junaradat ja kolmas tykkäsi kiipeillä joka paikassa.

Kyse on siis isosta talosta, jossa sisääntulokerroksessa on hieno aula, ravintola ja Lego-kauppa. Toisessa kerroksessa erilaisia legoilla rakentamisen pisteitä (yhdessä tehdään hahmoja, toisessa taloja, kolmannessa kulkuvälineitä, sitten on robo lab ja duplopaikkoja). Ylimmässä kerroksessa on upeita lego-rakennelmia (dinosauruksia) ja kellarissa lego-museo, joka oli erityisesti Tikin mieleen, sillä siellä sai katsella omia lapsuuden legoja.

Mini Chef -ravintolaan piti tehdä etukäteen pöytävaraus netissä. Siinä idea on, että annokset tilattiin legopalikoilla roboteilta ja sitten “robotit valmistivat ne”. Tämä oli musta veikeä. Tosin riehumiseksihan se meni. Ehkä vähän vanhemmat (meillä 7- ja 4-vuotiaat) olisivat nauttineet tästä enemmän. Minä nautin!

Täälläkin viihdyttiin kello 10–16 hyvin, eli päivä meni siivillä.

Kun kysyin tämän kahden päivän karkelon jälkeen, mikä oli parasta, niin…

Se kun kaaduin ja sain mauli pouni -laastarin.

Sekä vanha kunnon: MÄ SANOIN JO, EN TIIÄ!