"Liian myöhäistä"

Yksi, mitä en tiennyt ennen vauvan tuloa, oli se, että millä kaikilla tavoilla se ilmaisee nälkäänsä (suun avaaminen, lipominen, käden vieminen suuhun, pään kääntäminen sivulle). Olin aina luullut, että kun vavvalla on nälkä, se itkee. Mutta! Joka ikisessä oppaassa kerrotaan aina: "Lopulta vauva alkaa itkeä. Sitten on jo liian myöhäistä!" (Usein ilmaistu juuri huutomerkin kanssa.)

Tuo liian myöhäistä! on huvittanut mua kerta toisensa jälkeen. Millä lailla liian myöhäistä? Onko vauva ehtinyt jo turmeltua, karannut kotoa ja liittynyt liivijengiin? (Bandidosin kerhotila on muuten tässä aika lähellä.) Onko vauva traumatisoitunut ikihyviksi ja edes nyt avattu terapiarahasto ei hänen mielenterveyttään pelasta aikuisena?

Voin kertoa, että liian myöhäinen! tilanne on saavutettu täällä usein. Mun bebbe nimittäin syö taukoamatta. Jos mä jokaisesta "pään kääntämisestä" alkaisin sitä imettää, niinen tekisi koskaan mitään muuta. Kahden neuvolakäynnin välillä oli yhdeksän päivää, ja siinä ajassa hän oli ottanut lisää painoa 500 grammaa. Jos se jatkaa tätä menoa, se painaa 1-vuotissynttäreillään 25 kiloa ja 10-vuotiaana 250 kiloa. Veikkaan, että sitten on jo liian myöhäistä!

Hyvä juttu on se, että musta imettäminen on aika mukavaa hommaa. Kävin aamulla hakemassa kirjastosta lisää "imetyskirjoja" eli Karl Ove Knausgårdin Taisteluni kakkosen ja Lars Keplerin Vakoojan. (Osa musta miettii, onko ok lukea raaoista murhista imettäessä, voiko pahuus imeytyä maidon mukana tuohon lapseen?) Imetän usein makuuasennossa, jolloin lukeminen on helpointa. Se on niin win-win tilanne. Poika saa läheisyyttä ja ruokaa, mä saan sielunruokaa ja syödä herkkuja niin paljon kuin haluan. 

Sanottakoon kuitenkin, että en ole missään nimessä mikään imetysfanaatikko. Jos tuo ei olisi niin kova ruokailija ja mun maidontuotanto niin eeppistä, pullobisnekset eivät todella olisi ongelma. 

Ja vielä se piti sanomani, että niin mukavaa kuin imettäminen onkin, niin maidon pumppaaminen on musta jotenkin alentavaa hommaa. Se luonnistuu kyllä hyvin, ei satu ja maitoa piisaa, mutta pumppu rinnassa mulla on todella vahvat fiilikset siitä, että olisin jonkinmoinen lypsettävä nisäkäs. Mitä toki olenkin!

Kaikki kakat ja pissat sun muut eritteet on mulle täysin ok, mutta tuo lypsäminen... se on vain omituista menoa se!

Kuvat: Kiitos riik ja V sekä Ässä-täti ihanasta pussilakanasta. Se tuo iloa meille päivittäin. <3