Luukku 23: Koululaisen äitinä

Julia: Mimmosta on, kun lapsi on aloittanut koulun?

Ihanaa! Musta on ihan hirveän kivaa olla koululaisen äiti. Tuntuu kuin mut olis ylennetty! Siis tiettekö kuin olis saanut töissä ylennyksen, ja nyt on parempi titteli, enemmän vastuuta ja mielenkiintoisempia hommia.

Olin eilen lapsen joulujuhlassa, ja kun tuli Tonttu-yhteislaulu, jossa puhutaan sukupolvien vaihtumisesta, mua alkoi itkettää.

Isän ja pojan on nähnyt hän

Puhki polvien monten

Nukkuvan lasna; mut mistähän

Tie oli avutonten?

Polvet polvien tietämiin

Nousi, vanheni, läks'-mihin niin?

Musta tuntuu, että olin itse just äsken tuolla lavalla esittämässä joulunäytelmää omille vanhemmilleni. Nyt mä olen koululaisen äiti, jonka tehtävä ja etuoikeus on katsoa ja kannustaa.

Mä muistan tosi hyvin asioita lapsuudestani. Aattelen, että se on yksi mun vanhemmuuden eduista. Jonkun verran tiedän, miltä mikäkin saattaa tuntua. Eka luokka ja sen tuomat hommat.

Tunnen ylpeyttä ja helpotusta, kun ekaluokkalainen pukee itse, muistaa seuraavan päivän liikuntakamat, huolehtii itse omista asioistaan. Aivan eri homma kuin eskarissa. On niin helppoa, kun hän pystyy kävelemään itse kouluun ja sopimaan kavereiden kanssa treffejä (jotka me vanhemmat tosin edelleen varmistamme, mm siksi että lapsella ei ole puhelinta).

Musta on kivaa lukea wilma-viestejä ja kysellä lukuläksyjä. Joo, pientä pakotusta on mukana, pelaaminen kiinnostaa enemmän kuin lukeminen, mutta ei taideta olla uniikkeja perhosia tässä. Ope on pyytänyt että luetaan minimissään 10 min per päivä, ja siinä ollaan pystytty.

Viime aikoina oon innostunut matikasta, ja me pelataan usein semmosta: ”Kerro kolme tapaa saada aikaiseksi 8.” ”Okei 2+2+2+2, 10-2 ja 0+8.” Lisäksi puhelimen Matikkakunkku-peli on aiheuttanut riemua (keskiaikaisine seikkailumusiikkeineen).

Meillä on ollut tosi kiva ja jämpti opettaja, joka luotsaa noiden 26 oppilaan luokkaa tosi hyvin. Mun puolesta saisi olla pienempi luokka, mutta eipä tuo ole tainnut lasta haitata.

Eka luokka on nyt puolivälissä ja tuntuu, että taival on alkanut hyvin. Koululainen on itsekin sanonut, että tykkää enemmän koulusta kuin päiväkodista.

Ennen kaikkea siksi, että EI LEPOHETKIÄ.

Hanne: yllätä mut! <3