Luukku 24: Malja ankalle!
Yhtenä vuonna oltiin taas sukulaisten kanssa kokoonnuttu juhlistamaan joulua meiän äbälään. Äbä ja sen mies Juha olivat tapansa mukaan niin sanotusti laittaneet kystä kyllä. Mielettömän tarjoilut aina kello kahdentoista glögeistä yökahdentoista juustotarjottimiin.
Yksi mun sukulainen oli kuitenkin lupautunut tuomaan tämän kaiken yltäkylläisyyden keskelle paistamansa ankan. Siis niiden kymmenien ruokalajien joukkoon.
Kun istuttiin pöytään juhlapuvut päällä, hän halusi ehdottaa ensimmäistä maljaa. Oletettiin tietenkin, että nyt maireaa suitsutusta isäntäpariskuntaa kohtaan. But little did we know.
”Malja ankalle!” hän huudahti iloisesti.
Hämillään me sitten nostettiin se malja ankalle. Myöhemmin tästä tuli kuitenkin meidän perheen bravuuri. Siitä lähtien ollaan joka joulu jossain vaiheessa nostettu ankan malja. Ja niin nostetaan tänäkin jouluna.
Disclaimerina sanottakoon, että tämä kyseinen sukulainen on kyllä kestinnyt meitä todella avokätisesti perheineen monesti sitä ennen ja sen jälkeen – ja että ankka oli oikein mureaa.
Ihanaa joulua kaikille!
Muistakaa jakaa Syyllisyyden lahjan lisäksi Kiitollisuuden lahjaa! (Ja mitä enemmän maljoja, sen parempi joulu.)
Kuva: Minä ja pikkusiskoni Sofia jouluna 1992. Meillä oli tapana tuolloin nostaa aina ”Malja Tiuhtin ja Viuhtin kunniaksi”, kuten Muumit ja taikurin hattu -jaksossa Taikuri teki.
Tähän päättyy Hyvän mielen absurdi joulukalenteri. Absurdit jutut eivät kuitenkaan pääty mihinkään, itse asiassa ensi vuonna niitä tulee ehkä vielä tiivimmällä tahdilla, koska eihän mulla enää äitiyslomalla ole muuta kuin aikaa.
Aiemmat luukut voi katsoa täältä:
2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina
4. luukku: kulttuurikodin kasvatti
5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät
7. luukku: suuren suuri puurokauha
8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri
10. luukku: snapsin siemailijat
12. luukku: julhälsningar från Haga
22. luukku: syyllisyyden nurkkaus
23. luukku: erikoisuuden tavoittelija