Maaliskuussa paljon kaikkea

Tänään on ollut jotenkin poikkeuksellisen kiva päivä, ja oikeastaan koko maaliskuu on ollut ihana kuukausi.

Olen tehnyt vauvelon kanssa paljon kaikkea!

Olen tehnyt pitkiä vaunulenkkejä! Musta on niin niin ihanaa pyyhältää ympäri Helsinkiä. Keskuspuisto, Vallilanlaakso, Kaivari ja Eiranranta, Arabianranta, meikämandoliini käppää.

Putte nukkuu parhaiten liikkuvissa vaunuissa ja sitten mä vain kuuntelen jotain podia. Saa muuten suositella, jos on kuunnellut jotain viihdyttäviä mutta sivistäviä podcasteja. Mua kiinnostaa politiikka ja talous, mutta jotenkin sillee ehkä kivalla twistillä (eli ei kuivaa muttei myöskään sellaista, että eka joristaan kuulumisia 7 minuuttia ja vasta sitten päästään asiaan).

Esimerkiksi Finnwatchin verojakso oli valtavan viihdyttävä, nauroin monta kertaa ääneen Varustelekan Valtterin kiroilulle ja puolueiden estottomalle haukkumiselle.

Toiseksi Eläkekomitean uusi kausi alkoi, ja musta tämä Riittäisikö miljoonan euron sijoituspotti loppuelämäksi? -jakso oli mielenkiintoinen. Eli: pitäiskö ihmisten saada itte sijoitella omia eläkevarojaan? Ja ylipäänsä, kuinka oikeudenmukainen tää meininki on nyt. (Jaksossa äänessä mm Anni Marttinen, mikä on aina hyvä homma.)

Kolmanneksi olen kuunnellut Arppaa. Vitsi mä rakastan sitä. Ostan Kesärauhaan liput, koska Arppa tulee sinne. Ennustan, että sen keikasta tulee mun kesän kohokohta.

Olen jumpannut kerran tai pari viikossa. Hanne nimittäin esitteli mulle TFW-salilta semmosen äiti-vauva-ohjelman, ja se on ollut ihan super kiva, ostin taas uuden kymppikortin. Olen aloittanut myös juoksemisen, kun ei ole enää niin liukasta. Ja tähän päälle vielä maanantaijooga, niin johan tässä ihminen kokee olevansa aivan uskomaton selfcarettaja.

No, totuus on se, että selkä on imetyksestä juntturassa kuin puupökkelöllä ja illat vietän puperrellen kaikenlaista vanukasta sun muuta pullaa.

Vaalit ovat näkyneet paljon mun arjessani. Olen vetänyt Eetti ry:n vaalitentin Itäkeskuksen kirjastossa, mikä oli aivan mahtava kokemus! (Ihana kokemus se tosin ei varmasti ollut Eetin vapaaehtoiselle Suville, joka kärrytteli huutavan Puten kanssa tuon 1,5 tuntia, jonka paneeli kesti. Vauvalle iski iltaväsy ja eroahdistus ja minä pyytelin tuhat kertaa anteeksi jälkikäteen Suvilta, vauvasta en ollut hetkeäkään huolissani.)

Iltaisin kattellaan vaalitenttejä ja insta on kyllä nyt aivan vaali-vaali-vaalimenoa. Olen myös käynyt kuuntelemassa muutamia kiinnostavia tenttejä.

Osallistuttiin perheen kanssa Luontomarssille, ja metsähommat ovat olleet paljon mielessä. Meidän perintökuviot etenevät (semmonen täysin mielivaltainen perintöriita on nyt saatu päätökseen, kiitos ja ylistys), ja pian minulla on sitä metsää sitten ihan omana!

Mähän jo kerroin instassa julkiesti, että äänestän Vihreitä ja Maria Ohisaloa. Vihreät tekevät kaikkein kunnianhimoisinta ilmasto- ja luontopolitiikkaa, sieltä löytyy tarmokkaat osaajat, jotka laittavat asioita alulle ja vievät ne loppuun. En keksi mitään tärkeämpää kuin se, millaisen maailman me näille lapsosillemme jätetään.

Ja vielä semmonen homma, että mä en mitenkään voi ymmärtää tätä verojen laskemisen kiimaa. Eikö nämä verojen laskijat ole laskeneet, millainen meidän ikäpyramidi on 10, 20 tai 40 vuoden päästä? Älkää laskeko veroja, nostakaa niitä mieluummin herregud!

Oi sitten me käytiin Kirsikan kanssa oopperassa katsomassa Turandot. Aaaaah se oli jotenkin taivaallinen ilta, kun juotiin sekä ennen että tauolla sampanjat, sitten mä vähän ekalla puoliajalla nukuin ja sitten tokalla nautin ja lavastus, puvustus, laulut ja kaikki! Ihanaa, ihanaa! Onneksi me mennään katsomaan vielä Taikahuilukin. Ooppera on palannut elämääni (tässä on ollut semmonen 15–20 vuoden tauko), olkoon se tullut jäädäkseen.

Säät on välillä olleet kenkut, joten ollaan oltu Hoplopissa ja Leikkiluolassa jonkun verran. Sunnuntaina kelasin mennä testailemaan noita Lasten Liikuntahulinoita Liikuntamyllyyn.

Didin kanssa ollaan askaroitu paljon rannekoruja (yksi päiväkodin opelle, toinen Sofia-tädille). Ollaan muovailtu ja maalattu. Alppu ei koskaan erityisemmin tykännyt tällaisista kädenhommista, niin on hauskaa että nyt mulla on kässäkaveri. Vein sen eilen semmoseen viherkasvitapahtumaan, ja se oli ihan uskomattoman fiiliksissä siitä, kun me istuteltiin kasviterraarioita. Pitää ehkä ottaa se mukaan multien vaihtoon, vaikka ennustan toki silmitöntä mayhemiä.

Puistokadun tapaamisissa on ollut superkivoja ihmisiä, ja muutaman kanssa olen päätynyt hengailemaan enemmänkin, esimerkiksi leikkitreffeillä Oodissa.

Vauvauintitorstait on edelleen mun viikon suosikkipäiviä, mulla on niin kiva vauvauintikaveri Monika, jonka huumori on niin mustaa, että mäkin tunnen itseni ihan puhtoiseksi. Ihan sekoiluahan se uiminen on, ja siitä ei ole mitään “hyötyä”, mutta musta on kivaa tehdä asioita itseisarvon vuoksi. Tykkään lotraa vauvan kanssa, ilo on se hyöty.

Aamut meillä on olleet jotenkin silmittömän raskaita viime aikoina. Aivan semmosta horror uhmaa. Mutta tiedän, että tämäkin on vaihe ja blaa bla bla blaa. Nyt on se vuodenaika alkanut, kun lapset pukeutuu vain kuravaatteisiin. Ymmärrän, että lapsia ärsyttää, onhan niissä ankea olla.

Mutta noin muuten pyyhkii hyvin. Sellaisia “vitsi että olen onnellinen” -hetkiä tulee päivittäin, koko ajan enemmän (kevään valo). Vauva on hirveän kivaa seuraa, ja mulla on semmonen olo, että saan otettua sen vauvuudesta kaiken nautinnon irti. Mun aivan absolute lempparijuttu on iltaisin se, kun olen eka nukuttanut sen mun sänkyyn ja sitten tulen itse parin tunnin päästä nukkumaan. Meillä on aika kylmänä kämppä usein, niin se on lämmittänyt sen peiton alla olevan mikroilmaston, ja sitten kun kellahtaa sen pientä lämmintä kehoa vasten, niin ai ai ai!!! Se on silkkaa fyysistä nautintoa. Mmmmmmm.

Enimmäkseen rakastan lasten kehollisuutta. Tosin silloin kun 3-vuotias kiipeilee niskassa kun yritän syödä, en rakasta, mutta noin yleisesti. Ei ainakaan kosketusta tästä elämästä puutu!