Meikkaaminen on edelleen ongelmallista

trendi meikkaus.jpg

Kirjoitin viime huhtikuussa postauksen, jossa puhuin siitä, miten mielestäni on ankeaa leimata meikkaava nainen epäfeministiseksi. Teksti kirvoitti pitkän keskustelun, jossa puhuttiin siitä, vaaditaanko naisia meikkaamaan, jotta nämä olisivat siistin näköisiä. Ja ennen kaikkea siitä, että jos nainen (eli minä) haluaa meikata, jotta hän tuntisi itsensä siistiksi ja hyvännäköiseksi, niin onko se ikään kuin epäfeministisen narratiivin toistamista.

Jäin miettimään tätä paljon. Itse asiassa niin paljon, että tein aiheesta jutun Trendiin. Älkää huoliko, se ei ole minämuotoinen juttu, jossa vielä toistaisin omat kantani meikkaamisesta, jotta pääsisin sanomaan viimeisen sanan. Sen sijaan haastattelin siihen erästä erittäin älykästä feministiä (eli Minjaa) ja hänen kosmetologi-sisko Meiju Koskelaa, tutkija Satu Lidmania ja Mira Eskelistä, joka on meikkaamisesta pitävä transnainen. He puhuvat siitä, millaisia ulkonäkövaatimuksia naiselle nykyään on, mikä niissä risoo ja miten asioita kannattaisi muuttaa.

Jutusta jäi käteen erityisesti kaksi mun silmiäni avaavaa tärkeää pointtia.

trendi meikkaus2.jpg

Ensimmäinen pointti on vähän vaikea ja akateeminen, mutta kerron sen nyt täällä, koska se ei kunnolla mahtunut juttuun:

Minjan hyvin esittämä pointti siitä, että on olemassa toimijuus ja rakenne, joita hän pyörittelee väikkärissäänkin. On nimittäin yksisilmäistä katsoa meikkaamista vain jommastakummasta näkökulmasta: Voidaan ajatella, että on vain yksittäisiä toimijoita, jotka tekevät itsenäisiä valintoja vaikkapa meikkaamisen suhteen. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että rakenteet, kuten kauneusteollisuus ja kulttuurimme asettamat normit, vaikuttavat valtavasti siihen, miten käyttäydymme ja miltä näytämme.

Toisaalta, jos taas puhutaan pelkästään rakenteiden vaikutuksesta, niin samalla unohdetaan, että myös yksilöllä on päätösvaltaa omaan toimintaansa. Rakenteet ja toimija ovat siis aina suhteessa toisiinsa.
”Pitää pystyä tiedostamaan rakenteet ja haastamaan ne, mutta en usko että pystyn kaatamaan niitä yksin. Jos jättäisin kainalokarvat ajamatta, niin tuskin patriarkaatti siitä murtuisi. Tosin se voisi olla ihan hyvää vittuilua patriarkaatille”, Minja sanoi osuvasti.

Toisin sanoen, kyllä minä tiedostan sen, että vaatimus naisen meikkaamisesta on täysin berberistä. Ja silti minä itse haluan nauttia meikkaamisestani ja koen silloin olevani paremman näköinen. Jos se on minulle itselleni tärkeää, niin ei kukaan oikein voi ylhäältäpäin tulla sanomaan, että nyt et tiedä omaa parastasi ja olet epäfeministinen.

Toinen tärkeä pointti tuli Mira Eskeliseltä. Hän sanoi olevansa onnekas, koska tykkää meikata. Näin on helpompaa tulla sukupuolitetuksi oikein vaikkapa kadulla. Mutta yhtä lailla kuin muutkaan naiset, niin eivät kaikki transnaiset välttämättä tykkää meikata. Ja tässä tulee se ongelma: Pakotetaanko transnaiset meikkaamaan, jotta he olisivat "todellisia" naisia. Tämä ajatus on inhottava, mutta myös osoittaa hyvin konkreettisesti sen, että edelleen naiseuteen kuuluu tietynlainen ehostautuminen. Kun Mira käy Transpolilla, hän muistaa aina ehostautua, jotta ihmiset varmasti sukupuolittavat hänet myös siellä oikein.

Näin ollen tullaan taas tähän, mitä yksi vieraileva kommentoija tässä postauksessa sanoi niin hyvin:

"Mulla on nyt meikki-/laittautumishommiin yksi ratkaisukeskeinen lähestymistapa: Nollatoleranssi toisten naisten (ja yhtälailla miesten) ulkonäköä koskevien valintojen ja tekojen arvostelulle. Ei meikkiä, liikaa meikkiä, tekoripset ja -kynnet, tekorusketus, säärikarvat - ihan sama! Kieltäydyn arvostelemasta tai kommentoimasta (ja torun omaa sisäistä ääntäni aktiivisesti jos se meinaa mainita jotain). Tämä ei ratkaise yhtään kysymystä lopullisesti mutta opettaa ehkä tytöilleni jotain suvaitsevuudesta ja yksilönvapaudesta sekä poistaa yhden turhan asian (tarkennan: toisten ulkonäkö) puheenaiheista."

Juurikin näin. Ja tämän huhtikuisen postauksen jälkeen olen noudattanut tätä periaatetta, ja helvete också se on kyllä vaikeaa. Siis niiiin vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa mä alan pystyä siihen. Mun täytyy joskus tehdä tästä aiheesta oma postauksensa, koska oman mielen hallitseminen on yllättävän hankalaa, kun on kasvanut kulttuurissa, jossa koko ajan arvostellaan naisten ja miesten ulkonäköä.

Mutta juu! Menkää ja lukekaa koko juttu Trendistä, siinä on paljon hyvää settiä.

 

Kommentit aiheesta kiinnostavat edelleen, koska mulla ei ole mitään tarvetta sanoa viimeistä sanaa!
(Tuskin sitä edes voi sanoa kukaan.)

 

Lue myös:

Meikkaaminen ei ole mustavalkoista

Lihavan tytön rooli on täyttä paskaa

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTASSA

 

 

Previous
Previous

Ensimmäinen viikko vapaana kirjoittajana

Next
Next

Alpun nimipäivät (+supernopeat juhlaruokareseptit)