Mekin olimme siellä! Alppiruusupuiston kukkaloisteessa

YstävätHorina

20 Jun

Written By

Vaikuttaa siltä, että Haaga on uusi Roihuvuori ja Alppiruusupuisto on uusi hanami. Nyt on juuri se aika, jolloin ihmisen kannattaa lähteä välittömästi ihailemaan tuota kukkaloistoa! Kun kerran listailen täällä näitä Helsingin ilmaisia retkikohteita, niin Alppiruusupuisto on aivan ehdoton.

Pitkospuureittien käpyttely on elämys, siinä uppoaa sinne kukkien keskelle ihan kuin olisi jossain Miyazakin elokuvassa, tai vielä parempaa: Japanissa! (Hienoin kohteliaisuus, mitä Suomessa voi sanoa on se, että tuntuu kuin olisi ulkomailla.) Yksivuotiaan kanssa oli aika hauska mennä siellä, kun se mellasti eteenpäin uskomattomalla tarmolla mutta pysyi kuitenkin lankkujen päällä. Välillä piti estellä sitä hyökkäämästä koirien kimppuun. Alppu ilmeisestikin rakastaa yli kaiken koiria ja kirkuu riemusta silloin, kun vastaan tulee semmonen hauva, jonka omistaja antaa paijausluvan.

Alppiruusupuisto on mulle myös siitä merkityksellinen paikka, että sieltä alkoi hyvä ystävyys: Annika postasi puistosta vuosi sitten. Intouduin kyselemään, mitä muuta siellä Haagassa kannattaa tehdä, ja niinpä Annika kutsui munt ja Alpun sen kahden lapsen kanssa Haagaa, ja piti meille kunnon kierroksen. Annika on jo lopettanut oman bloginsa, mutta me jäätiin ystäviksi. Ollaan tavattu sen jälkeen monta kertaa, ja Alpusta on tullut hyvä kamu etenkin Annikan 5-vuotiaan tytön kanssa.

Niinpä oltiin siellä tänäkin vuonna yhdessä, meidän ystävyydellähän oli vähän niin kuin vuosipäivä.

Mä en ilmeisesti pysty menemään mihinkään ilman, että joku alkaa riehua noista lastenvaunuista. Viimeksi meille huudettiin, että VAUNUTERRORISTIT. Tällä kertaa semmonen retkeilyliivissä ja valtava järjestelmäkamera tanassa vaeltava setämies alkoi skuulata mua: "Minä joudun hyppäämään metsään, kun täällä on noin leveä kuljetus." (Tuolla tosiaan mahtuu ihan helposti ohittamaan toisensa pitkospuilla.) Sitten se ukkeli tuli vielä uudestaan hiekkatiellä ihan mun taakse ja rykäisi kovaan: "Hmh!"

Itselleni poikkeukselliseen tapaan en vastannut sille mitään. Yleensä mulla on ollut tapana vähän kouluttaa tuollaisia junttieedvardeille, mutta nyt olin jotenkin niin haltioitunut niistä kukkasista, että oli vain pakko ihastella maisemaa ja jättää liivimies omaan arvoonsa.

Mitäs sitten puiston jälkeen kannattaa tehdä? No tietenkin mennä syömään. Tällä kertaa valittiin Hotelli Haagan erinomainen lounas (Alppu tykkäsi). Jälkkärille mentiin sympaattisen Makiata-kahvilan terassille, joka sijaitsee oikeastaan puistossa. Tässä vaiheessa meidän pojat olivat jo sammahtaneet unosten maille, eli me pystyttiin nauttimaan elämästä kertakaikkisen täydellisesti.

Suosittelen muuten tuota puistoa myös kukinta-ajan ulkopuolella. Ne pitkospuut on tosi hauskat, ja silloin siellä voi myös remuta vähän vapaammin, kun ei ole niin paljon ihmisiä (tai kärttyisiä liivimiehiä).