Mikä on sinun kotinimesi?

Luin tuossa yks kerta Jhumpa Lahirin kirjoittaman kirjan nimeltään Kaima (Tammi, 2003). Se on tosi hyvä. Haluan jakaa siitä teidän kanssanne herttaisen ja lohdullisen ajatuksen kotinimestä:

”Bengalin kielessä kotinimelle sana on daknam. Kotinimi on sinnikäs jäänne lapsuudesta, muistutus siitä, että elämä ei ole aina yhtä vakavaa, yhtä virallista, yhtä monimutkaista. Se muistuttaa myös siitä, että ihminen ei ole kaikille kaikkea.”

Musta tämä on ihan fantastinen ajatus! En tiedä, kuuluuko kotinimi pitää salassa vain perheen tiedossa, mutta koska en tiedä sääntöjä, voin paljastaa omat kotinimeni.

Mun rakas mammani kutsui mua nimellä Juppe. En luultavasti hyväksyisi tätä nimitystä keneltälään perheen ulkopuoliselta, mutta kun mamma sen sanoi, se oli todellakin muistutus siitä, että kaikki ei ole niin vakavaa – ja että en ole kaikille kaikkea.

Myöskään Julkku-nimitystä en hyväksy keneltäkään muulta kuin pikkusiskoltani Sofialta. Ja no, en hyväksy enää keneltäkään lapsuuteni (muistaakseni vieläpä itse keksimääni) nimitystä pippelispoppelis. (Isosiskoni Lotta oli valinnut vähän paremmin: hoppelispoppelis.)

Ja vain Tiki saa sanoa mua Turreksi, koska öö, se kuulostaa niin vamukilta.

Sen sijaan töissä mua kutsutaan nimellä Turrukka. Se on vissiinkin sitten mun työnimi. (Ei tosin samassa merkityksessä kuin esim meidän beben ”työnimi”, jonka paljastan jossain toisessa postauksessa.)

Kuva: Otettu varmaankin vuonna 1993. Siinä ovat veljeni Otto, siskoni Sofia, mamma ja minä (eli Juppe)

Taas pakko kysyä, koska nämä saattavat olla niin liikkiksiä ja paljastaa ihmisestä jotain olennaista:

Onko sinulle omaa kotinimeä? Voitko paljastaa, mikä se on?