Minä, vastuullinen kasvattaja

Alppu on alkanut keksimään kaikenlaisia pikku tarinoita, joilla se pyrkii näyttämään tilanteen itselleen hyvässä valossa. Tämä on hellyttävää ja aika hauskaakin. Yhtenä päivänä se oli niellyt pikkulego-palikan ja tuli kertomaan: "Äiti! Mä olin mun huoneessa, ja sitten se lego vain lensi mun suuhun! Ja sitten se lensi mun mahaan!"Välillä hän myös pyrkii syyttämään muita ihmisiä omista toilailuistaan. "Eino käski mun kastella kengät!"Vaikka tällaista on hauska seurata, niin olen sitä mieltä, että aikuisten ihmisten yksi suuri ongelma on se, että ne eivät ota vastuuta omista teoistaan ja ulkoistavat ongelmansa. Aina joku muu ihminen tai asia on syyllinen siihen, ettei itse saa tehtyä jotain, tai itse on mokannut. Jos joku myöhästyy tapaamisesta, niin riittää että pyytää anteeksi eikä ala selitellä, miksi nyt tällä kertaa myöhästyi ja miten oikeastaan se oli jonkun muun vika.Tällaisesta vastuunpakoilusta on ennen kaikkea ihmiselle itselleen haittaa.Rakastan Kate Mossin mottoa:

Never explain, never complain.

Niinpä sitten pyhästi päätin kitkeä jo tässä vaiheessa lapsestani tuollaisen muiden syyttelyn. Oikein ylpeänä mietin, miten kasvatan tässä lapsestani todellista vastuunkantajaa! Yhteiskunnan tukipilaria!**Ostin Alpulle noin kuukausi sitten Aboa vetuksesta sellaisen aivan helvetillisen lelumunan. Sitä piti pitää vedessä 48 tuntia, ja sitten siitä alkoi kuoriutua sellainen limainen löllykkä-dinosaurus. Kun se lopulta ilmaantui vastenmielisestä visvamunasta, dinosauruksella ei voinut leikkiä tai sillä ei voinut tehdä oikein mitään. Se oli vähän kuin valtava nenästä kaivettu räkäklimppi.Oli ilmiselvää, että klimpistä oli päästävä eroon. Niinpä heitin sen roskikseen yhtenä iltana.Parin päivän päästä Alppu heräsi tähän asiaan ja kysyi murheissaan: "Missä dinosaurus on?""Ei se ole enää meillä", vastasin."Miksi? Minä haluan leikkiä sillä nyt!" lapsi pyysi anellen.Ennen kuin ehdin ajatella asiaa yhtään, suustani pääsi: "Meidän siivooja heitti sen roskiin."Heti kun olin sanonut näin, tajusin, mitä olin tehnyt. Valehdellut lapselle, jotta hän ei suuttuisi minulle. Yritin paikkailla tilannetta ja sanoa, että "minä pyysin siivoojaa heittämään sen pois". Mutten saanut sanottua, että ööö ihan omin pikku kätöskin minä sen heitin mäkeen.Että semmosta vastuunkantamista täältä tällä kertaa. Vanhemmuuden todellisia onnistumisia.Niin siis haluaisin vain sanoa, että meidän äidin ja isän olisi pitänyt kasvattaa minusta parempi vastuunkantaja, heidän vikansa!Kuva: Kasvatin lapsestani vastuunkantajaa viime syksynä LappeenrannassaLue myös:Vanhemmuus on sarja korjaavia kokemuksiaÄiti kyllä mä tiedänKaikki ei ole minun vikaani