Näin vauva suojattiin saastaiselta auringolta
Vauvan suojaaminen auringolta on mun mielestä yllättävän stressaava osa vanhemmuutta. Nykyään ihosyövällä pelotellaan joka paikassa, ja jos se olisi mahdollista, niin aurinkoon olisi jo liimattu sellainen "aiheuttaa syöpää" -tarra ja oikeastaan myös kuva pitkälle levinneestä ihosyövästä. (Tämä kyllä hankaloittaisi kauniiden instakuvien ottamista purppuraisesta auringonlaskusta horisontissa.)
Viime kesänä hyppelehdin vauva kantorepussa varjosta varjoon, mutta se oli vain leikkiä kuukauden Thaimaan-matkaan verrattuna. Meidän tavoite oli tuoda Alppu takaisin reissusta yhtä valkoisena kuin se on sinne lähtenytkin. Tässä onnistuttiin miltei täydelliesti, vain sormet ja posket ottivat ihan pikkuisen väriä.
Näin me onnistuimme suojaamaan lapsen auringon tuhoisalta voimalta: Auringossa olemista ei yksinkertaiesti voinut välttää, mutta ihan paahtavimmat tunnit, eli noin kello 12–14 pyrimme olemaan sisällä tai ainakin varjossa. Tämän lisäksi vaavi puettiin aina pitkähihaiseen t-paitaan ja ohuisiin pitkiin housuihin ja aika usein myös sukkiin. Oikeastaan lyhythihaiset t-paidat olivat täysin turhia koko matkalla, kun ei niitä uskaltanut käyttää kuin sisällä.
Rantakohteissa me pidettiin Alpun päällä käytännössä katsoen aina UV-paitaa ja UV-lippistä. Housut olivat puuvillaiset, sillä jostain jumalan syystä pitkähihaisia UV-housuja ei löytynyt vauvalle mistään. UV-shorsteja käytettiin uidessa.
Meillä oli mukana kolme UV-paitaa, kaksi UV-lippistä ja kahdet UV-shortsit. Osan olin lainannut (kiitos Alina, Anna ja Tiina!), osan ostellut (kiitos Ipanaisen Nina!). Tämä oli ihan kiva kombo, sillä kun lapsi kävi välillä uimassa, oli mukava vaihtaa kuivat vaatteet päälle.
Tämän lisäksi rasvasin Alpun naaman (ja korvat), niskan, kädet ja jalkapöydät (silloin kun ei käytetty sukkia) aurinkorasvalla. Juttuhan on niin, että alle 1-vuotiasta ei saisi aurinkorasvata. Joidenkin lähteiden mukaan se johtuu siitä, että vauva ei hikoile (mutta jotkut lähteet taas sanovat, että yli 6 kk vauva jo hikoilee, oh well, meidän vauva kyllä hikoili jo kaksikuisena, kun mä tungin sille ihan liikaa vaatteita päälle aina vaunuihin). Toisten lähteiden mukaan aurinkovoidetta ei suositella ihan vain kemikaalikuorman välttämiseksi.
Vauva oli 11 kuukautta, kun saavuttiin Thaimaahan, joten ajattelin, että pienempi paha on rasvata häntä kuin ottaa riski ihon palamisesta. Pähkäilytyämme rasvojen välillä pitkään päädyttiin lapsille tarkoitettuun +SK50 Algamaris aurinkovoiteeseen*. Se on luonnonkosmetiikkaa, jonka suoja perustuu mineraalifiltteriin. Yllättäen se ei kuitenkaan jättänyt sellaista tahmeaa kerrosta lapsen iholle, vaan hajuton rasva levittäytyi helposti iholle. Se myös suojasi auringolta todella mallikkaasti, jopa merimatkalla. Pikku puteli oli myös mukavan riittävä: siitä jäi varmaan puolet jäljelle, joten ensi kesän purjehdusreissut on turvattu.
Muuten, jos jollekulle tulee mieleen nyt tai joskus vuosien päästä jotain kysyttävää, (kun löydät tämän postauksen googlailtuasi mielivaltaisella tarmolla ja paniikilla vauvan auringolta suojaamista), niin saa kysyä, minä vastaan parhaani mukaan.
Mutta nyt mua kiinnostaa tietää ihan tulevaa kesää silmällä pitäen:
Suhtaudutteko lapsen ihon suojaamiseen hysteerisesti?Ja myös: minkä ikäisenä lasta ei tarvitse sinun mielestäsi suojata enää ihan niin voimallisesti tyyliin Suomen auringolta?
*Sain aurinkorasvaputelin Sugarilta.
Kuvat: Puin sitten lapseni liikennevalotolpaksi.
Muita vinkkipostauksia Thaimaan-matkalle beebelon kanssa:
Kuukauden reittisuunnitelma: ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle
Helsingistä Bangkokiin: vinkit 10 tunnin lennolle vauvan kanssa
Mae Hong Son Loop eli miten onnistua road tripissä vauvan kanssa
Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla