Nyt on hyvä aika käydä keikalla

Voi miten ihanalta tuntui käydä pitkästä aikaa keikalla! Matkustimme naapurin perheen kanssa paikallisjunalla Leppävaaran asemalle, jonka vieressä kohoaa hieno Sellosali. Meidän naapurin perheen isä on ollut siellä vuosia tuottajana, ja sivistyksessäni on ollut suuri aukko, kun en ollut tähän mennessä käynyt siellä. Mutta nyt asia viimein korjattiin!Emmekä menneet mille tahansa keikalle, vaan Alpun lempibändiä katsomaan: Mutaveijareiden keikalle*.Yksi päävokalisteista on myös Alpun muskariopettaja Leena. (Hänestä olen ennenkin sanonut, etten voisi kuvitella parempaa muskariopettajaa: Hän on aivan täysillä lasten kanssa messissä, mutta samaan aikaan hänellä on huumorin pilke silmäkulmassa, kun me vanhemmat etenkin aikoinaan vauvamuskarissa olimme vähän ulalla koko hommasta.)Keikka oli aivan upea! Etukäteen tiesin, että Alppu tulee kyllä eläytymään suosikkibiiseihinsä (Saimaannorppa ja Mutaveijarit). Mietin kuitenkin, mahtaako 1 v 4 kk Didi viihtyä 45 minuuttisessa konsertissa. Mutta kyllä viihtyi! Hän hyppi ja heilui, jamitteli menemään oikein kunnolla. Okei, puolen tunnin jälkeen hän olisi halunnut juosta fanittamiensa esiintyjien kanssa lavalle ja sydämistyi syvästi, kun jouduin estämään tämän. Nimittäin tällä keikalla sai jamitella vain omasta tuolista käsin – turvatoimet oli viety huippuunsa.Tuolla oli myyty vain neljäsosa paikoista: joka toinen rivi ja joka toinen paikka. Oli siis todella väljää, enkä usko että olin missään vaiheessa edes metrin päässä kenestäkään tuntemattomasta ihmisestä. Ymmärrän turvajärjestelyt, sillä mikään venue ei nyt haluaisi tulla kuuluisaksi siitä, että on vahingossa toiminut viruslinkona tänä syksynä.Olo oli siis turvallinen. Samalla kuitenkin mietin, miten tällainen neljäsosasalillinen voi olla mitenkään kannattavaa. Tiedän, että tavallisesti nämä keikat myydään loppuun, sillä kyseinen lastenbändi on tosi suosittu. (Olemme itse jääneet joskus nuolemaan näppejä, kun olin ajatellut ostaa lipun vasta seuraavana päivänä.)Keikkapaikkojen on kuitenkin maksettava esiintyjille täysi palkkio, vaikka väkeä olisi vain neljännes. Tällä matikalla on helppo laskea, että mieluummin sitten ollaan järjestämättä kokonaan. Tämä taas johtaa siihen, että kulttuurin tekijät eivät saa rahaa mistään. Tulee kiusaus vaihtaa alaa, minkä ymmärrän täysin.Aino Miikkulainen kirjoitti Hesarissa hyvin: "Kun pandemia joskus on selätetty, toivon, ettei liian moni kulttuurialan toimija ole jo vaihtanut alaa. Kevään eristys jos mikä näytti, että tarvitsemme taidetta ja viihdettä elämäämme."Ajattelen, että on tärkeää, että tällaiset Sellosalin kaltaiset julkisen rahan instanssit pitävät nyt konsertit ja kulttuuritapahtumat pyörimässä vajaille katsomoille – vaikka sitten tappiollisina. Se on suora kädenojennus kulttuurialan työntekijöille.Meille perus pulliaisille jää tehtäväksi käydä näillä keikoilla. Totta kai vain terveenä ja hygieniasta kunnolla huolta pitäen ja oman uskalluksensa mukaan. Itse kuitenkin olen tuntenut oloni tähän mennessä sekä elokuvissa että tuolla keikalla tosi turvalliseksi. Missään ei ole ollut ryysistä ja henkilökunta on ohjeistettu pitämään huolta turvallisuudesta.Kyselin Sellosalista, että mille lasten keikoille heillä olisi vielä lippuja myynnissä.Sieltä vastasivat, että syksyn Lasten lauantaissa on vielä tilaa 10.10. Orffit ja Mikkelin kaupunginorkesterin keikalle sekä 21.11. Ti-Ti Nallen talviriehaan.Lisäksi Sellosalissa on arkiaamuissa esityksiä jotka on pääsääntöisesti suunnattu päiväkotiryhmille, mutta niihin myydään myös ihan normilippuja yksittäisille katsojille, niistä esimerkkinä ti 3.11. Päistikka, 17.11. Voihan Naatti ja 8.12. Nukketeatteri Sampon jouluklassikko Joulu tulla jollottaa. (Joulu tulla jollottaa -esitykseen aion ainakin itse mennä! Jo neljättä vuotta putkeen, hehehe.)*Saimme liput keikalle Sellosalista. Kuvat: Mutaveijareiden pressikuva on Antti Kokkolan ottama