Onneksi lapsella on hyvä isä
Tämä on ollut älyttömän siisti syksy: olen päässyt tekemään töissä kaikkea sellaista, mistä olen haaveillut pitkään. Samaan aikaan tämä on ollut myös hirveän raskas syksy. Teen edelleen nelipäiväistä viikkoa, mutta tällä työmäärällä se tarkoittaa myös sitä, että teen usein myös neliöistä viikkoa. Hommia on niin paljon, että niitä on pakko tehdä sen jälkeen, kun Alppu nukkuu, ja hyvin usein myös viikonloppuisin.
Tämä on tietenkin täysin omaa valintaa, mutta silti uuvuttaa ja odotan joulua jo aika kovasti (aion reteästi pitää kahden viikon loman). Koska työt luovat paineita, olen ollut väsynyt ja stressaantunut kotona. Tämän lisäksi Alpulla on ihan kunnon uhmaikä meneillään (ei mikään poikkeuksellisen infernaalinen, mutta semmonen perus että vaikkapa ulos lähteminen tuntuu samanlaiselta urakalta kuin Frdodosta sormuksen roudaaminen sinne vuoristoon). Minulla on siis pinna alkanut lyhentymään. Se on jäätävää, koska useimmiten kyse on omista stresseistä eikä niinkään lapsen toilailuista. Olen tähän mennessä omahyväisesti pitänyt itseäni erinomaisena äitinä, mutta tänä syksynä tunne omasta erinomaisuudesta rakoillut. En niinkään huuda lapselle, vaan muutun apaattiseksi pasikaiseksi, mikä saattaa olla vielä inhottavampaa kuin tiuskiminen. Kun lapsi ei suostu siihen, että puen sille ulkohousuja, jään istumaan eteisen penkille ja katson tyhjyyteen välinpitämättömyyden vallassa. Hetken päästä maanittelen lakonisesti, että lapsi voisi suostua tulemaan puettavaksi.
Yksi päivä Alppu tokaisi: "Minä en jaksa enää." Pikku pisto tuntui syömessä, mistäköhän se on tommosen lauseen oppinut?
Näinä hetkinä lohduttaudun sillä, että lapsella tosiaan on tosi hyvä isä. Tikiin voi luottaa siinä, että se ajattelee aina Alpun parasta, jaksaa kieltää sitä silloin kun minä olen jo täysin kanveesissa ja ottaa hommat hoitoon sellaisina hetkinä, kun minä olen täysin luovuttanut tilanteen suhteen. Tiki on ottanut nyt syksyllä enemmän hoitovastuuta, mikä on mahdollistanut kaikkia iltahommien tekemisiä. Hän ei ole onneksi mikään pikku apuri, vaan yhtä vahva vanhempi kuin minäkin.
Tähän mennessä Alppu on ollut aika äidin poika. Edes puoli vuotta Tikin kanssa himassa ei muuttanut tätä. Minä olen ollut sille ykkönen koko ajan, ja se on ollut vähän raskastakin. Nyt hommat on kuitenkin muutoksessa. Tällä viikolla Tiki oli työmatkalla Kööpenhaminassa, kun illalla Alppu alkoi itkeä aika lohduttomasti, että hän haluaa itin tyliin. Tiki tuli yöllä kotiin, ja aamulla yritin antaa sen nukkua vähän pidempään. Alppu olisi kuitenkin kovasti halunnut herättää itin, joten sanoin sille, että saa käydä antamassa halauksen ja pusun, mutta ei saa herättää.
Myöhemmin Tiki laittoi viestiä, miten suloista oli ollut, kun Alppu tomerana oli marssinut halaamaan häntä ja poistunut huoneesta tämän jälkeen.
Maailman hellyyttävimpiä näkyjä on, kun Alppu ja Tiki puuhastelevat jotain yhdessä. Joskus on vain kiva katsella vierestä, kun pojat lukevat, leikkivät tai keskustelevat jostain. On helpottavaa, kun ei aina tarvitse osallistua tai olla mitenkään vastuussa. Joskus sivusta seuraajana voi jopa fiilistellä omaa lasta enemmän kuin olemalla täysillä mukana siinä hetkessä.
Ennen kaikkea on helpottavaa tietää, että vaikka itse vähän feilailen ja parannettavaa todellakin olisi, niin Alpulla on kuitenkin aina jompikumpi vanhemmista tolkuissaan ja ottamassa vetovuoroa niinä hetkinä, kun toinen ei jaksa. Tämä on valtava etuoikeus, sillä tilanne antaa mulle luvan olla välillä vähän heikko. Nimittäin silloin, kun olen vain kahdestaan Alpun kanssa, ei ole saumaa millekään totaaliromahdukselle, silloin on vain painettava. Kaikilla vanhemmilla soisi olevan joku toinen (tai muutama muu) aikuinen, joka antaa niille luvan olla heikkoja välillä. Sillä ei ole niin väliä, onko kyse puolisosta, ystävästä tai vaikka omasta vanhemmasta, mutta tuntuu tärkeältä tietää, ettei itse tarvitse olla aina sataprosenttisesti vastuussa.
Tänään vietän isänpäivää ja kiitän Tikiä valtavasti siiitä, että se on niin hyvä isä tuolle meidän pikkuiselle. Ja samalla turvaa ja ymmärrystä antava ihminen minulle.
Lue myös:
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN