Ositus on pakollinen osa avioeroa

Silloin kun menin naimisiin, en tiennyt mitään avio-oikeudesta saati osituksesta.

Kaupallinen yhteistyö: Lexly

Jos avioeronnut ihminen ei hoida ositusta, hän tai lopulta hänen läheisensä voivat joutua todella nihkeään tilanteeseen. Tämä on taas näitä Suomen lain kummallisuuksia, joista olin ollut autuaan tietämätön, suorastaan yleissvistymätön. On hyvin todennäköistä, että niin on tämän tekstin lukijakin.

Aloitetaan alusta, eli avioliiton solmimisesta.

“Kun menet naimisiin, teet taloudellisen sopimuksen puolison kanssa. Sitä ei vain hahmota, koska et näe sopimusta tai allekirjoita sitä. Mutta jonain päivänä sopimus myös puretaan”, sanoo Ulla Rask, perhejuristi Lexlystä. 

Vain jos pari on tehnyt poissulkevan avioehdon, sitä merkittävintä taloudellista sopimusta eli avio-oikeutta ei ole. (​​Tosin vaikka olisi täysin poissulkeva avioehto, avioliiton aikana puolisoilla on se keskinäinen elatusvelvollisuus.  Eli avioliittoon liittyy ihan aina taloudellisia vaikutuksia.)

Ilman avioehtoa homma menee niin, että avioliitossa kaikki nykyinen ja tuleva omaisuus alkaa olla avio-oikeuden alaista. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton aikana molempien omaisuus on omaa, mutta liiton päättyessä (eroon tai kuolemaan), kummankin netto-omaisuus lasketaan yhteen ja laitetaan puoliksi.

Hääpukua ei saa yksin laitettua ylle, siksi tässäkin kuvassa se on selkäpuolelta auki.

Ositus tehdään eropäivän perusteella

Jos aviopari eroaa (ja sitä avioehtoa ei ole), ositettava omaisuus määrittyy sen päivän perusteella, jolloin erohakemus on jätetty käräjäoikeuteen.

“Eron hakupäivänä syntyy ositusperuste: Päivämäärä, jolloin ero on tullut vireille lukitsee ositettavan eli avio-oikeuden alaisen omaisuuden. Sen päivän varat, velat ja omistukset otetaan huomioon osituksessa”, Ulla sanoo.

Tähän väliin vinkki: jos harkitsee avioeroa, kannattaa ottaa juristiin yhteys jo ennen kuin jättää erohakemuksen. Näin pari voi miettiä osituksen lopputulosta kokonaisuutena juristin avulla. Osituksessa on nimittäin mahdollista säästää veroissa jopa tuhansia euroja verrattuna siihen, että vaikka toinen puoliso ostaa toiselta avio-oikeuden alaisen asunnon. 

Saatat vaurastua – exällesi 

Sitten tulee juttu, jota minä en todellakaan ollut tajunnut. Jos aviopari eroaa ja omaisuus on näennäisesti eli suullisesti sopien jaettu, mutta erillistä ositussopimusta ei ole tehty, ositus ei ole juridisesti voimassa. Avioliitto on päättynyt, mutta avio-oikeus eron hakupäivän omistuksiin pysyy voimassa.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Toinen on perinyt kaksion vaikka Kalliosta 1990-luvun lopussa. Toinen ei omista juuri mitään. Aviopari eroaa vuonna 2000 eikä tee ositusta. 

Parinkymmenen vuoden päästä toiselle tulee mieleen, että sitä ositusta ei muuten tehty koskaan. Hänellä on oikeus vaatia puolta siitä Kallion kaksion arvosta, jonka toinen puoliso omisti eron hakupäivänä. 

Ja nyt tulee shokki: Nykyisestä arvosta.

Tämä oli minulle ihan uusi juttu. Vaikka ositettava omaisuus katsotaan sen perusteella, milloin pari on jättänyt erohakemuksen, niin omaisuuden arvo katsotaan sen perusteella, mitä se on ositushetkellä. Vaikka välissä olisi kymmeniä vuosia. Sama pätee oli kyse osakkeista, asunnoista, mistä hyvänsä.

“Jos olisi oikein pirullinen, voisi erota ja odotella ihan tarkoituksella parikymmentä vuotta ja sitten alkaa vaatia siitä arvonnousun kokeneesta asunnosta puolia. Eikä auta, vaikka juuri se asunto olisi aikaa sitten myyty pois – osituslaskelmassa huomioidaan erohetken omaisuus.”

Laki “ajattelee” osituksen niin, että se tehdään silloin kun se ero tapahtuu. Ainoa vain, että mikään ei taho pakota tai välttämättä edes muistuta tästä. Ihmiset eivät tajua tai tiedä osituksesta. 

“Eronneet, jotka eivät ole tehneet ositusta, istuvat aikamoisen Damokleen miekan alla”, Ulla sanoo.

Useinkaan exä ei toki vaadi mitään omaisuutta vuosien päästä, mutta lain mukaan hänellä on tähän täysi oikeus.

Häämekko oli tarkoitus myydä heti häiden jälkeen, mutta unohdin. Nyt se on ollut kaapissa seitsemän vuotta.

Ositus suojaa perillisiä

Eniten osittamattomia avioeroja tulee vastaan silloin, kun lexlyläiset tekevät perunkirjoituksia.

“Voisi sanoa, että jos ihminen on aikanaan avioeronnut, niin yhdeksässä kymmenestä tapauksessa ei ole tehty ositusta”, Ulla sanoo.

Sitten juristit soittelevat entisille puolisoille, joista on erottu joskus 1980-luvulla ja kyselevät, onko ex-puolisolla vaatimuksia kuolinpesää kohtaan. Tilanne on yleensä kiusallinen sekä lesken, exän että vainajan lapsien kannalta.

Ei siis kannata jättää ositusta tekemättä. Se kun pitää tehdä joka tapauksessa, oli eronneilla varoja erohetkellä tai ei.

Toteavan osituksen voi tehdä nopeasti verkossa

No niin, jos satut olemaan ihminen, joka on eronnut aikapäivät sitten, mutta ositusta ei ole vielä hoidettu ja tiedät, että aikanaan jaetun omaisuuden suhteen ei ole mitään epäselvää, suosittelen: 

Mene Lexlyn helppoon verkkopalveluun ja hoida ositus kuntoon heti. Kun kyse on vain paperista, jossa sanotaan että hommat on sujut molempien puolesta eikä vaatimuksia ole puolin tai toisin, kyseessä on toteava ositus.

Ositussopimuksen tekee nopeasti, se printataan ja molemmat allekirjoittaa sen kahden esteettömän todistajan läsnäollessa ja saa oman kappaleen sopimuksesta. Sitä ei tarvitse erikseen rekisteröidä missään. Todistajat saa myös Lexlyn toimistolta – se kuuluu verkkopalvelun hintaan.

Ja hintahan on todella halpa, vain 58 euroa.

Julia hääpuvussa.

Omaisuuden lajittelu ja ositus kannattaa tehdä juristin kanssa

Jos taas ero on juuri nyt ajankohtainen ja omaisuutta ollaan jakamassa, kannattaa ehdottomasti varata aika Lexlyn juristeilta. 

Kannattaa ainakin varata tuo 15 minuutin ilmainen aika ja jutella juristin kanssa. Siitä pääsee helposti eteenpäin.

Jos minulla olisi avioero ajankohtainen, niin todellakin haluaisin, että esimerkiksi Lexlyn Ulla tai Kata olisi hoitamassa sen juridista puolta. He ovat niin inhimillisiä ja kivoja tyyppejä – ja myös paljon nähneitä, joten heidän seurassaan mikään ei nolottaisi tai pelottaisi.

Lexlyllä on muuten todella selkeät sivut avioerosta ja sen etenemisestä juridisesti, kannattaa perehtyä, jos aihe on ajankohtainen. Tai vaikka yleissivistyksen vuoksi muutenkin.