Osta valoa, älä lamppua

Kaupallinen yhteistyö: Sitra

Kirjoitin maanantaina postauksen, jossa väitin, että ihmisten pitäisi lopettaa vanhan virren veisaaminen siitä, miten yksilö ei voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen mitenkään. Postauksen kommenteissa keskusteltiin, kannattaako ylipäänsä puhua siitä, miten yksilöt voivat omilla valinnoillaan hidastaa ilmastonmuutosta. Osa oli sitä mieltä, että tällainen yksilökeskeinen puhe ohjaa vastuun väärille raiteille: Isoja muutoksia pitäisi tehdä lainsäädännössä ja yrityksissä, eikä sysätä kaikkia toimia yksilön tehtäväksi. Tässä on pointtinsa, sillä isoja rakenteita ei missään vaiheessa pidä unohtaa.

Mä kuitenkin olen sitä mieltä, että molempia keskusteluja tarvitaan. Mitä enemmän ilmastonmuutoksesta puhutaan, sitä enemmän se on äänestäjien ja kuluttajien mielessä. Mun mielestä Sitra tekee tätä tyylikkäästi. (Sitra on siis itsenäisesti toimiva suuri ajatushautomo, josa spekuloidaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja yritetään kehitellä mahdollisimman toimivia ratkaisuja isoihin ongelmiin, kuten ilmatsonmuutokseen tai syrjäytymiseen.)

On yksilötaso. Varmaan aika moni teki somessa levinneen Sitran elämäntapatestin. Vaikka en omista autoa, syön vähän lihaa enkä juurikaan shoppaile, niin mun hiilijalanjälkeni oli yli 6000 kiloa. Jos en olisi lentänyt Thaimaahan viime vuonna, tuo hiilijalanjälki olisi ollut 3300 kiloa, eli melkein puolet mun ympäristöä tuhoavasta toiminnasta tuli lentämisestä. Tämä taas vähän herätti, vaikka olen kyllä toki aina ollut tietoinen lentämisen pahuudesta, kuten varmasti me kaikki olemme.

Tuon testin pointti ei kuitenkaan ole mun mielestä syyllistää ihmistä, vaan huomauttaa, että elintavat koostuvat monista asioista. Jos käytän luonnonvaroja lentämällä, niin voin sitten pyrkiä kompensoimaan sitä vaikkapa syömällä vähemmän lihaa. Sitra on listannut esimerkiksi sata fiksua arjen tekoa, joissa on erinäisiä neuvoja ympäristöystävällisempään elämään. (Jotkut noista ovat aika Captain Obvious Reporting For Duty -kamaa, mutta kyllä noista on silti hyvä muistutella silloin tällöin.)

Nämä hommat eivät mun mielestä ole myöskään mitään kilpailua muita vastaan tai kyyläystä siitä, kuka tekee ja mitä. Harva pystyy tai jaksaa ajatella ympäristöä joka valinnassaan. 

Jotta ympäristöystävällisten valintojen tekeminen muuttuisi oikeasti helpoksi ja houkuttelevaksi eikä miksikään ponnistukseksi, systeemin täytyy myös muuttua. Se on aivan selvä. Sen jälkeen kun härkis, nyhtökaura ja quorn tulivat jokaiseen lähikauppaan, meidän perheessä ei ole enää ostettu lihaa kotiin. Ei ole enää minkäänlaista syytä siihen. 

Sitten on yhteiskunnallinen taso. Tässä suuri ongelma on se, miten saadaan pidettyä hyvinvointi yhtä korkealla kuin mitä se on nyt, mutta samalla siirryttyä ekologisempaan elämäntapaan. Julkiset hankinnat pitää rahoittaa jollain, ja se joku on verot, eli esimerkiksi työntekijät sekä heitä työllistävät yritykset.

Miten saadaan yritykset toimimaan ympäristöystävällisesti? Kysymys on järjettömän hankala. Me eletään globaalissa taloudessa, joten pelkästään Suomen lakeja säästämällä ei päästä vielä maaliin. Olisi ihanaa, jos voisi vain heittää valtavan haittaveron kaikkeen ympäristöä kuormittavaan tuotantoon ja ajatella, että nyt hommat hoituu. Jos tämä olisi taikalääke ilmastonmuutoksen torjumiselle, Suomi olisi varmaankin jo tehnyt sen. 

Suomalaiset yritykset kuitenkin toimivat myös kansainvälisesti, eikä pelkällä suomalaisella lainsäädännöllä saada aikaiseksi vielä tarpeeksi. Päästökauppa on toiminut surkeasti (kun päästötonnin hinta on naurettavan alhainen, noin viisi euroa, se ei motivoi yhtäkään yritystä tai edes yksiyisautoilijaa vähentämään ympäristöä kuormittavaa toimintaansa). Parempia sopimuksia pitäisi tehdä ja asioihin pitäisi oikeasti herätä. 

Mutta kuten ajatushautomoissa yleensä, Sitra on lähtenyt ajattelemaan tätä hiilineutraalia taloutta uudesta näkökulmasta. 

Talous pitäisi yksinkertaisesti ajatella uudestaan, jotta ympäristöystävällinen toiminta olisi motivoivaa joka suuntaan. Okei, nyt seuraa mun mielestä upea esimerkki, jonka kuulin eilen Sitran viestinnän asiantuntija Samuli Laitalta. Wait for it! Tämä räjäyttää teidän tajuntanne!

Viimeiset sata vuotta suomalainen talous on perustunut sille, että tavara vaihtaa omistajaansa. Raha siis liikkuu silloin, kun kamaa saadaan myytyä. Tämä johtaa helposti rikki meneviin sukkahousuihin, hehkulamppuhuijaukseen, siihen että puhelin pitää vaihtaa kolmen vuoden välein ja sohva viiden vuoden välein, koska siitä on tullut epätrendikäs. Yrityksen tehtävä on siis ollut saada ihminen ostamaan tuotettaan mahdollisimman usein, jotta siitä saisi paljon rahaa. Näin tuotteesta on kannattanut tehdä niin kiva, että se tekee mieli ostaa uudestaan (vaikka iPhone), mutta niin huono, että se täytyy aika pian ostaa uudestaan.

Mitä jos tämän homman ajattelisi uusiksi? Jos yritykset myisivät palvelua eikä tuotetta? Esimerkiksi kajaanilainen Valtavalo myy valaistusta, ei lamppuja. Pienellä kuukausimaksulla asiakas saa aina valaistuksensa pidettyä kunnossa. Maksu on pienempi kuin valon sähkölasku on, joten tämä on kannattavaa taloudellisesti. Asiakkaan ei tarvitse koskaan huolehtia lamppujen vaihtamisesta, koska yritys hoitaa sen. Niin sanottu valon Spotify. 

Tässä kohdassa valoa tarjoavalle firmalle tulee täysin uusi motivaatio kehittää mahdollisimman pitkään toimiva ja vähän sähköä vievä led-lamppu, jota ei tarvitse vaihtaa juuri koskaan. Mitä paremmin lamppu toimii, sitä enemmän rahaa yritys saa. Nerokasta! 

Tällaisia pieniä sekä yrityksiä että kuluttajia motivoivia ratkaisuja pitäisi keksiä yhä enemmän, jolloin muutos parempaan tapahtusi nopeammin. (Green to Scale -saitille on kerätty lisää tällaisia ideoita.)

Ilmastonmuutos on niin akuutti asia, että sitä pitää lähestyä alhaalta ja ylhäältä, oikealta ja vasemmalta. Sitä ei voida ratkaista yhdellä taikakeinolla, vaan se vaatii paljon enemmän. Mutta näihin Sitran meininkeihin kun perhedyn, niin tulee sellainen fiilis, että ehkäpä me vielä selvitään. Ehkä toivoa, hyviä ideoita ja tarpeeksi tahtoa on! Tärkeää on, että nämä aiheet pysyvät koko ajan pinnalla, jotta niille aletaan tehdä asioita. Näin ollen mielestäni kaikki keskustelu on tervetullutta.

Mitäs te saitte tuosta elämäntapatestistä? Mihin teillä kuluu vähän päästöjä?

Kuvat: Olin viime viikonloppuna Joensuussa ystäväni Tupin luona ja löysin aivan ihanan punaisen seinän. Se ei liity tähän tekstiin mitenkään.

Lue myös:

Presidentin pitäisi ottaa ilmastonmuutos esiin mahdollisimman usein

Älä osta mitään turhaa skeidaa 

Näin lapsi tulee halvaksi (ja ekologiseksi)

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK