Päiväkodin ensimmäiset kaksi viikkoa

brahen puistossa6.jpg

Taisin olla vähän väsynyt ja flunssainen tai jotain, mutta kun meillä oli tiistaina Alpun päiväkodissa aloituskeskustelu Alpun päiväkodin hoitajan kanssa, mua itketti koko sen puolituntisen ajan. En (onneksi!) itkenyt, mutta jouduin vähän taistelemaan kyyneleitä vastaan.

Hoitaja oli listannut A4-paperin täyteen ranskalaisia viivoja, jotka kuvailivat Alppua. Se oli musta ihan mielettömän liikuttavaa. Miten joku voi olla noin kultainen ja välittää noin paljon mun lapsestani?  

brahen puistossa5.jpg

Kävi ilmi esimerkiksi seuraavaa: 

- Alppu itkee välillä vähäsen, kun se jätetään päiväkotiin, mutta itku loppuu yleensä aika nopeasti (mä olen vienyt Alpun vain kaksi kertaa, Tiki on enemmän hoitanut nämä)

- Alppu tykkää kärrytellä pihalla omalla leikkikärryllään, kuulemma voisi tehdä sitä vaikka kaksi tuntia putkeen

- Alppu viihtyy yksikseen leikkiessään

- Alppu ei aina tykkää syödä aamupalaa

- Alppu syö itse hyvällä ruokahalulla lounaan ja erityisesti se pitää spagetista ja jauhelihakastikkeesta. (Niin ihanaa, että tuossa päikyssä on oma keittiö! Ruoka näytti tosi hyvältä.)

- Alppu rakastaa näkkileipää (???)

- Alppu ei haluaisi nukahtaa päiväunille vaan yrittää karata sängystä, se kuitenkin rauhoittuu syliin ja sitten nukkuu hyvin puolitoista tuntia. (Tämä on jumalan ihme. Alppu ei ole nimittäin nukkunut kotona omassa sängyssään ikinä päiväunia, hän nukkuu miltei aina ne vaunuissa jonkun kahvilan tai lounaspaikan edessä.)

- Yleensä Alppu herää iloisena

(Tässä kohdassa oli erityisen hankala olla kuivin silmin)

- Jos Alppua surettaa, se saa erityisesti tukea Einosta (niin ihanaa, puolitoista vuotta yhteishengailua naapurin Eipun kanssa on tehnyt tehtävänsä!) <3

- Jos taas Einoa itkettää, hoitajat ohjaavat Alpun leikkimään hänen kanssaan, mikä vuorostaan rauhoittaa pikku Eippua <3

- Iltapäivällä Alppu viihtyy hyvin ulkoleikeissä

- Joskus Alppua pitää ohjata leikkimään jollain toisella lelulla, kun jonkun muun lapsen lelu kiinnostaisi enemmän. Harjoittelua!

- Alppu ei kauheasti itkeskele päivän aikana, mutta sitten kun tulee suru, hän näyttää tunteensa erittäin avoimesti (=huutaa täysiä)

- Alpulla on hyvä huumorintaju, ja se kikattaa valtoimenaan kaikelle yllättävälle, kuten jos hernepussi tipahtaa hoitajan päästä kesken ruokailun

brahen puistossa7.jpg

Kuulostaa ihan meidän Alppuselta! Miten mahtavaa, että ensinnäkin näin lyhyessä ajassa päikyn hoitajat ovat oppineet tuntemaan Alpun ja toiseksi, ukkeli uskaltaa olla oma itsensä tuolla, mikä on hyvä merkki.

No, nämä olivat nyt aika yksityiskohtaista tietoa meidän pikku epelin käytöksestä, ja ehkä Alppunen ei tulevaisuudessa tykkää, jos mä kerron hänen vasukeskusteluistaan yksityiskohtaisesti internetille. (Jos en pian tee järkeviä linjavetoja tästä, niin kerron täällä vielä 20 vuodenkin päästä Alpun ensimmäisten työpaikan kehityskeskustelujenkin sisällöt! Koska luonnollisesti hän kertoo ne minulle, rakkaalle äidilleen.)

Mutta toisaalta, nämä olivat melko geneerisiä 18 kuukauden ikäisen lapsen toimia, eli ei ehkä tullut mitään omituisuuksia ilmi. En toki aio selitellä päiväkodin työntekijöiden tai muiden lapsien asioita täällä.

Sen vain sanon, että aivan mielettömän ammattitaitoista ja ihanaa meininkiä tuolla päiväkodissa vaikuttaa olevan. Tuli sellainen fiilis, että noiden tyyppien hoteisiin todellakin tekee mieli jättää lapsi. Siellä lauletaan, askarrellaan, tehdään retkiä, pidetään viikoittainen jumppatuokio, tehdään kaikkea, mitä minä, laiska kanttura, en koskaan jaksa lapselleni järjestää.

brahen puistossa9.jpg

No mutta. Olen selvinnyt alkukeskustelun aiheuttamasta liikutuksesta, ja olen myös iloinen, etten lopulta purskahtanut siellä itkuun. Muuten olisi varmasti merkitty johonkin paperiin: "Äiti epästabiili."

Totta kai sydäntä riipaisee, kun pikkuinen jää itkemään aamuisin lohduttomasti, mutta kuten tuolla sanottiin ja kuten esimerkiksi Raisa sanoi (jonka tyttö on samassa ryhmässä Alpun kanssa!), niin kyllä se siitä aika nopeasti tointuu ja aloittaa pienet kärryoperaationsa. 

 

Miten muiden päiväkotibisnekset ovat alkaneet?

 

Kuvissa: Oltiin Reppulin ja Einon kanssa leikkimässä yksi kerta Brahen puistossa, Aino veti poikakuljetusta kärryissä

 

Lue myös:

Ensimmäinen työpäivä äitiysloman jälkeen

Onneksi lomatkin loppuvat

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Previous
Previous

Kolme megamokaani

Next
Next

Mitä vastasin Hesarin toimittajalle?