Palavereissa vauva kainalossa

Tämä äitiysloma on ollut erilainen verrattuna Alpun kanssa kotona vietettyyn aikaan siksi, että nyt olen harrastanut työn tekemistä päivisin.Ihan muutaman kerran olen pyytänyt Tikiä hoitamaan Didiä joidenkin menojen aikana, mutta muuten  olen alkanut aika reteästi mennä paikkoihin vauvan kanssa. On aina mieletön säätö saada keskellä päivää joku hoitamaan vauvaa. Oikeastaan niin suuri, etten ole viitsinyt mennä sellaisiin juttuihin, joihin vauvaa ei voi ottaa mukaan. Alamme käyttää luultavasti jossain vaiheessa jotain ostettuja lastenhoitopalveluita, mutta näin pienen kanssa olen kokenut sen niin hankalaksi, etten ole jaksanut alkaa säätää. (Didi ei vierasta, joten hän kyllä hyvin voisi olla jonkun hoteissa – kyse on omasta laiskuudestani.)Olen ollut vauvan kanssa puhumassa podcastissa, käynyt pressitilaisuuksissa ja istunut pari tuntia Finsifin vastuullisen sijoittamisen seminaarissa hereillä oleva vauva minun ja ystävieni sylissä (kiitos Anna ja Kaisa!). Olen käynyt lukuisilla työhenkisillä lounailla. (Minulla on se tulevaisuuden kirjaprojekti, jota varten teen tausatyötä.) Olen käynyt "virallisisssa" palavereissa, joissa on pankkiireja ja jakkupukuihmisiä. (Kerran Didi öykkäröi yllättävän paljon, lopulta kävi ilmi, että hänellä oli löyly pöksyssä. Ihan ymmärrettävä syy ölistä, itsekin olisin tehnyt samoin.) Olen istunut vaikuttamissijoittamisen aamiaisella vauva sylissäni Hotelli Tornin kabinetissa (lähdin varttia ennen tilaisuuden loppua, kun Didi alkoi kiekua ninin kovasti). Olen tehnyt kaikki tänä syksynä antamani haastattelut vauva seurassani.Tällä listauksella haluan pointata sen, että vauvan kanssa kehtaa ja uskaltaa tehdä kaikenlaista. Nimittäin kukaan ei ole missään vaiheessa katsonut minua pahasti tai osoittanut pienimmälläkään eleellä, että vauva ei olisi tervetullut paikalle.Päinvastoin, vauvafiilistelijät (niin miehet kuin naisetkin) ovat lirkutelleen vauvalle, moni on hymyillyt hänelle palaveripöytien toiselta puolelta. Vauvaan ei välttämättä edes kiinnitetä mitään huomiota, se on osallistuja siinä missä muutkin. Olen suureksi ilokseni ja ylätyksekseni huomannut, että bisnespiireissä vauvaa siedetään tosi hyvin. Se on monelle jopa sellainen hauska piristysruiske tavalliseen työpäivään.En oleta ikinä, että ihmisten pitäisi olla ihastuksissaan minun vauvastani, mutta kyllähän se tuntuu suloiselta, kun ihmiset jutustelevat vauvalle tai tulevat kättelemään sitä.Aina kun olen ilmoittautunut tilaisuuteen, olen kysynyt mahdollisimman neurtaalisti, olisiko ok, jos ottaisin vauvan messiin. En ole ilmoittautunut sellaisiin tapahtumiin, joista on tullut sellainen viba, että vauva saattaisi olla häiriöksi. En siis ajattele, että vauvan pitäisi voida tulla joka paikkaan. Kyllä siitä kuitenkin saattaa kuulua sen verran ääntä.Olen ottanut vauvalle myös muutamia eri leluja messiin, niin se on voinut jäystää aikansa niitä. Ja välillä olen myös imettänyt tapaamisissa, sillä lailla smoothisti tekemättä itsestäni ja toiminnastani numeroa. Olen myös huomannut, että vaipan voi vaihtaa missä tahansa, esimekriksi vessanpöntön kannen päällä. Erillisiä hoitoalustoja ei tarvita, vaikka tietenkin niiden kanssa hommat ovat helpompia.Vauvani on aika hyväuninen ja sillä on melko säännöllinen rytmi, joten monia lounastapaamisia olen pystynyt ajoittamaan sen päiväunien ajaksi. Lisäksi se on aika hyväntuulinen eikä juurikaan itke. Ennemminkin se alkaa jokellella tai hihkua joskus innostuksesta. Ymmärrän, että tällainen äänimaisema häiritsee vaikkapa jossain seminaarissa. Mikäli vauva on alkanut pitää liikaa hulabaloota, olen poistunut paikalta. Vanhana äänineurootikkona en itsekään kaipaisi itkevää vauvaa tilaisuuteen, jossa kuuntelen vaikkapa jotain kiinnostavaa esiintyjää.Alpun kanssa halusin nauttia täysin siemauksin äitiyslomasta, joten minua ei haittaa ollenkaan, etten hänen kohdalla käynyt missään tällaisissa tilaisuuksissa. Silloin halusin tuulettaa ajatuksiani kaikesta työelämästä. En myöskään todellakaan ole sitä mieltä, että äikkärillä edes pitäisi edistää mitään työprokkiksia. Minun vain on tehnyt mieli, koska olen kaivannut uutta ajateltavaa tämän äikkärin aikana.Toiseksi veikkaan, etten olisi uskaltanut tai kehdannut Alpun kohdalla käydä tällaisissa tilaisuuksissa. Sitä pelkäsi niin kovin olevansa häiriöksi muille ja aiheuttavansa pahennusta. Suureksi osaksi ihan turhaan. Nyt toisen lapsen kohdalla sellainen äitiyden itseluottamus on paljon kovempi, ja tiedän selviäväni tilanteesta kuin tilanteesta – ja tiedän myös, että jos hommat eskaloituvat, voi aina poistua paikalta.Olen ennen kaikkea ajatellut asiaa sitä kautta, miltä minusta tuntuisi, jos joku muu ottaisi vauvan mukaan johonkin perus duunipalsuun. Mielestäni se olisi vain suloista ja virkistävää – ja jos vauva kovasti rettelöisi, niin kokisin vanhempaa kohtaan myötäntuntoa enkä paheksuntaa. Sillä onhan vauvan hiljaa pitäminen stressaavaa hommaa. Kokemuksesta tiedän myös sen, että ilman vauvaa palaveeraaminen on aina helpompaa kuin vauvan kanssa, joten kukaan ei tuo lastansa mukaan ihan vain huvikseen.Saa nähdä, kuinka pitkään kehtaan liikkua tämän vavvelsen kanssa tällaisissa bisnesmeiningeissä. Pian se alkaa liikkua, ja sitten onkin jo ihan eri hommat!Ja hei, vielä loppuun mainos huomisesta tilaisuudesta, jonne olen menossa pitämään puheen – vauva kainalossani: Jos olet Helsingissä huomenna tiistaina klo 10–12 ja sinulla on aikaa, niin tule Nenäpäivän tapahtumaan Nenäkulmalle (eli Elisa Kulmalle). Keskustellaan siellä aiheesta: Miten kasvatamme lapsistamme maailmanparantajia. Ohjelma on kiinnostava ja paikka erittäin lapsiystävällinen – myös herkkukahvia on tarjolla. Lisätietoa FB-eventissä!Millaisia kokemuksia ihmisillä on vauvoista ja palavereistä?Kuva: Tiki toi työmatkaltaan Lontoon Bond-museosta Didille oman pikku bodyn.