Peli joka saa kyyneleet silmiin
Vietimme Lotan, Sofian ja Oton, eli sisarusteni kanssa "Petollisten Tureeneiden viikonloppua" viime viikonloppuna. (Tuo nimitys on teiniajoilta, jolloin eräs poika kerran tuomitsi "kaikki Thurénit petollisiksi", otimme sen ylpeydellä vastaan.)
Viikonloppu oli laitettu kalenteriin jo kesällä, ja Otto ja Sofia suunnittelivat ohjelman täydelliseksi. Erityisen onnistuneen viikonlopusta teki Oton kehittämä Sisaruuspeli. Siinä oli kymmenittäin pieniä lappuja, ja jokaisessa lapussa oli yksi kysymys. Tarkoitus oli kerätä neljästään mahdollisimman monta pistettä, ja yhdestä kysymyksestä pystyi saamaan neljä pistettä. Jokainen nosti vuorollaan maljakosta lapun.
Otto oli keksinyt aivan eeppiset kysymykset. Tässä muutama:
"Nimeä itse keksimä laulu." (Tähän saatiin helposti neljä pistettä, meidän lapsuus oli täynnä hassuja itse kyhättyjä lurituksia.)
"Omituisimmat lelut. Huom! Ei saa sanoa Kiikka." (Kiikka oli kieltämättä lapsuutemme omituisin "lelu". Se oli sellainen puuhalko, jota roudattiin kaikkialle ja me kuviteltiin sen olevan elollinen otus ulkoavaruudesta. Tämä leikki kesti käsittääkseni vuosia - meidän äiti teki aiheesta jopa videodokumentin, jossa minä selitän 10-vuotiaan vakavalla naamalla, mitä Kiikka tykkää syödä. You can't make this shit up.)
"Mitä samaa haluaisit omille lapsillesi omasta lapsuudestasi." (Ah, tähän keksittiin vaikka mitä, mutta ainakin rymistelyretket ja se, että askarreltiin tosi paljon.)
"Muisto isästä." (Isämme ei ole siirtynyt mitenkään ajasta iäisyyteen, mutta oli hauska kuulla sisarusten erilaisia suloisia muistoja.)
"Muisto äidistä." (Tämäkin keskustelu päättyi sellaiseen eeppiseen ylistykseen siitä, miten kaikesta, mitä äbä meille tekee, paistaa loputon rakkaus meitä kohtaan.)
"Muisto Kapukapujen kanssa." (Kapukaput olivat minun paras ystävä Katarina ja Sofian paras ystävä Karolina, joiden kanssa me hengattiin koko lapsuus. Kaikilta löytyi mahtavia muistoja näistä tyypeistä.)
"Muisto Pasista." (Kaikilla oli paljon hauskoja anekdootteja Lotan aviomiehestä, itse muistelen edelleen olutvanukasta kaiholla.)
"Mitä olet aina halunnut sanoa sisaruksillesi." (Dear lord, Lotta sanoi meille niin kauniita asioita, että niiden avulla jaksaa koko syksyn. Se oli nimittäin mietiskellyt jokaisesta kolme asiaa, millä se kuvailisi tuntemattomalle ihmiselle sisaruksiaan. Minun kolme olivat niin kauniit, etten ikinä unohda niitä.)
"Ala-asteen parhaat bileet." (Venäläinen posti, pullonpyöritys, kaikkea harrastettiin ilman alkoholia!)
Pelattiin peliä pitkin viikonloppua, ja siitä tuli hirmu hyvä mieli. Aina välillä kun sisarukset kokoontuvat, tekee mieli vänistä jostain epäoikeudenmukaisista lapsuuden kokemuksista (sitä varten sisarukset ovat!), mutta tämä viikonloppu osoitti, että kaikilla oli älyttömän myönteiset ja kultaiset muistot lapsuudesta ja sisaruudesta. Taustalla oli aina tunne siitä, että nämä tyypit pitävät minun puoliani jokaisessa tilanteessa, eikä se ole vieläkään kadonnut.
Harmillisesti ei ehditty pelata läheskään kaikkia kysymyksiä. Muun muassa tällaisia jäi jäljelle:
"Mikä on parasta meidän porukassa"
"Kerro raamatullinen yksityiskohta lapsuudenkodista"
"Kerro lapsuudenmuisto, jossa olit ylpeä sisaruksestasi"
"Hauskin perinne"
"Ala-asteen rehtori - sana vapaa"
Jos joskus päädyt pitämään sisaruusviikonloppua tai vanhojen ystävien kanssa viikonloppua, niin voin ehdottomasti suositella tämän pelaamista (vaikka olen tavallisesti vanha pelien vihaaja). Tämä on nimittäin peli, jossa aivan kaikki voittavat.
Lue myös:
Lotta, Sofia ja Otto, itsetuntoni kulmakivet
Sofia ja Sampo muuttivat samaan taloon!
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN